Jokainen kerta kun julkisessa keskustelussa nousee esille ruoan päästöt, on miltei väistämätöntä, että keskustelu suistuu raiteiltaan. Syynä on toistuvasti se, että kuluttajien ymmärrys siitä, mikä aiheuttaa suuren osan ruoan päästöistä, ei vastaa tutkittua tietoa. Siis sitä, millä asioilla on oikeasti vaikutusta elintarvikkeen hiilijalanjälkeen.

Koska julkista keskustelua päästöistä käydään tavallisesti lentämisestä, autoilusta ja fossiilisista polttoaineista, oletamme helposti, että ruoan suurimmat päästöt syntyvät kuljetuksessa. Siksi pidämme faktana mielikuvaa, että lähellä tuotettu on synonyymi ympäristöystävälliselle, oli kyseessä naudan pihvi tai kaurapyörykkä.

Todellisuudessa ylivoimaisesti suurin osa tuotteiden hiilijalanjäljestä syntyy alkutuotannosta. Viljelystä, lannoitteista, kasvien käsittelystä ja esimerkiksi karjan röyhtäilemästä metaanista.

Kuljetuksen, pakkausmateriaalin tai ruokahävikin päästöjen osuus on loppujen lopuksi häviävän pieni. '

Misinformaatiosta on turha syyttää kuluttajia

Päästölähteiden vaikutuksien väärinymmärrys ei tietenkään ole kuluttajien vika, sillä meidän huomio on kampanjoinnilla viety tietoisesti pois suuripäästöisistä liha- ja maitotuotteista. Vihreän värisen lihapaketin kohdalla mainostetaan sitä, että pakkauksen päästöjä on vähennetty 30 prosenttia, kun muovin osuutta on pienennetty. Mainoksissa puhutaan paljon lyhyistä kuljetusmatkoista.

Ja aina kun liha saa kritiikkiä, osoitetaan sormella kaukaa tuotuja avokadoja.

Tärkein kysymys päästöjen kannalta on, kuinka paljon resursseja lopputuotteen valmistus vie – vettä, rehua, lannoitetta, sähköä ja polttoainetta. Tuotannossa hyödynnetyt eläimet tarvitsevat tuottamaansa lihakiloa kohden moninkertaisen määrän rehuja, kuten viljaa.

Esimerkiksi kilo sianlihaa vaatii noin 3,5 kiloa erilaisia kasveja eläimen kasvatusvaiheessa. Syntymänsä jälkeen eläimen keho hyödyntää rehua ahkerasti kasvattaen lihasta, mutta loppuvaiheessa suurin osa rehusta menee kookkaiden eläinten kehojen ylläpitämiseen. Taloudellisesta näkökulmasta kyse on tehottomasta resurssikäytöstä. Pelloista saadaan vähemmän hyötyä, kun sen tuottamat kasvit kierrätetään eläinten kautta ihmisravinnoksi.

Tyypillistä suomalaista sianlihantuotantoa vastaavan sianlihakilon ilmastovaikutus on 3,6 hiilidioksidiekvivalenttia. Se on lähes kahdeksankertainen määrä verrattuna proteiinipitoisen tofun ilmastovaikutukseen, joka on 0,44 hiilidioksidiekvivalenttia.

Hiilidioksidiekvivalentti tarkoittaa eri kasvihuonekaasupäästöjen yhteenlaskettua ilmastoa lämmittävää vaikutusta, eli mitä pienempi luku on kyseessä, sitä ekologisempi tuote on. Laskelmissa on huomioitu myös päästöt, jotka aiheutuvat ainesosien kuljetuksesta tuotantolaitoksille.

Yksi kilo naudanlihaa vastaa 55 kiloa tofua

Kaikkein isoimmat päästöt syntyvät naudanlihantuotannossa. Kotimaisen naudanlihakilon hiilidioksidiekvivalentti on jättimäinen 26,1. Saavuttaakseen samanlaiset päästöt kasvipohjaisilla proteiineilla kuluttajan pitäisi ostaa yli 41 kiloa suomalaista härkäpapua tai yli 32 kiloa suomalaista kauraa.

Pienen hiilijalanjäljen lisäksi kasvipohjaiset proteiinit ovat myös ravitsemuksellisesti laadukkaita. Uusissa suomalaisissa tutkimuksissa on otettu huomioon, kuinka paljon eri raaka-aineet sisältävät ravintoaineita hiilipäästöihinsä nähden, jolloin on saatu CO2-ravintotiheysindeksi.

Tällä sanahirviöllä varmistetaan, etteivät terveydelle tärkeät ravintoaineet jää ympäristöystävällisyyden jalkoihin. Laskelmissa korostuvat tällöin ravitsevat ja vähäpäästöiset soija, kikherne, kaura ja härkäpapu.

Soijan negatiivinen maine kuluttajien keskuudessa on rakentunut monen harhaluulon varaan.

Keskustelussa vakiintuneet huolet kuljetuspäästöistä ja sademetsistä saivat jopa Valtion ravitsemusneuvottelukunnan ottamaan virhekäsitykseen kantaa. ”Suoraan ihmisravinnoksi käytettävä soija on yleisesti ottaen ympäristöystävällinen valinta, sillä siihen ei liity lisääntyvän suurtuotannon ympäristöongelmia, kuten rehusoijalla sademetsien hakkuita”, todetaan kansallisten ravitsemussuositusten luonnoksessa.

Koska esimerkiksi Itävallasta tuotu ruokasoija kulkee teitä tai raiteita pitkin tuhansien muiden tuotteiden kanssa, yksittäisen tuotteen kuljetuksesta aiheutuneet päästöt ovat minimaaliset. Koko matkasta aiheutuneet yksittäisen tuotteen päästöt ovat yhtä isot kuin henkilöautolla tehty matka 500 metrin päähän sijaitsevaan lähikauppaan. Vaikka ostaisit naudanlihaa suoraan paikalliselta tilalliselta, automatkasi siis vain lisäisi jo valmiiksi epäekologisen tuotteen päästöjä.

Tofu taas pitäisi kuljettaa Itävaltaan ja takaisin noin 250 kertaa, jotta tuote saavuttaisi kotimaisen naudanlihan päästöt.

Vaikka monesti puhutaan ulkomaalaisen ruoan kuljetuksen tapahtuvan lentoliikenteen kautta, suurin osa, lähes 60 prosenttia, maailman ruoasta kuljetetaan meriteitse.

Kolmasosa liikkuu rekoissa teitä pitkin ja kymmenen prosenttia junaraiteilla. Vaikka ilmastokeskustelua dominoi ilmoissa lentelevät avokadot ja parsat, nekin tuodaan Suomeen muin keinoin. Suomen elintarvikekonsernit ovat nimittäin joko vähentäneet kasvisten lennättämistä Suomeen tai kokonaan luopuneet siitä.

S-ryhmän laskelmien mukaan S-kauppojen lennätettyjen tuotteiden osuus hedelmä- ja vihannesmyynnistä on noin 0,01 prosenttia. Luku on linjassa koko maailman elintarvikekuljetuksen kanssa. Vain 0,16 prosenttia ruoastamme liikkuu enää ilmateitse.

Juustokilo vaatii 10 litraa maitoa

Miten isoa roolia eläinperäiset tuotteet pelaavat sitten ruokavaliomme jalanjäljessä? Luonnonvarakeskus ja Suomen Ympäristökeskus tutkivat Valtioneuvoston tilauksesta suomalaisten ruokavalioiden vaikutusta päästöihin ja julkaisivat aiheesta kattavan raportin vuonna 2019. Vegaaninen ruokavalio pienentää keskimäärin 37 prosenttia suomalaisen ruokavalion päästöistä.

Tulos ei yllättänyt, sillä 45 prosenttia ruokavalion päästöistä syntyy lihasta ja 20 prosenttia maitopohjaisista tuotteista.

Suomalaisten rakastamat juustot ovat päästöiltään noin 8–10 hiilidioksidiekvivalenttikiloa, ja yksi juustokilo vaatii valtavan määrän maitoa, noin kymmenen litraa.

Vuoden 2024 alkupuoliskolla Helsingin, Tukholman ja Oxfordin yliopiston tutkijat julkaisivat uuden pohjoismaisen selvityksen. Siinä vegaanisen ruokavalion hiilijalanjälki todettiin olevan jopa suomalaisen tutkimuksen lukua pienempi. Korvaamalla kaikki eläinperäiset tuotteet kasvipohjaisella ruoalla ruoan päästöt tippuivat 52–56 prosenttia.

Tutkimuksen vegaaniruokavalio vastasi hinnaltaan eläinperäistä ruokavaliota ja noudatti Ruotsin ravitsemussuosituksia. Yleisesti ottaen tutkimukset ovat yhtä mieltä siitä, että kasvipohjaisilla elintarvikkeilla on pienempi ympäristövaikutus painoa, annosta, energiamäärää tai proteiinipainoa kohden.

Uudet proteiinit muuttavat ruokavaliomme

Helsingin yliopiston kestävyysselvityksen mukaan tulevaisuudessa vegaaniruokavalion päästöt voivat olla jopa 83 prosenttia pienemmät kuin keskivertoeurooppalaisen ruokavalion, kun teknologian mahdollistamat soluviljellyt proteiinit valloittavat rytinällä markkinoita.

Kyseessä ovat siis uusioproteiinit, maataloutta mullistavat raaka-aineet, joita Suomessakin kehitetään esimerkiksi sienistä tai vedystä bioreaktoreissa.

Ruokailumme muodostaa asumisen ja liikkumisen kanssa valtaosan hiilijalanjäljestä, joten mistään pienestä asiasta ei ole kyse. Kuluttajan tehokkain ja nopein tapa vähentää päästöjä on ruokavalioremontti.

Juuri nyt kuitenkin tuotamme vielä Suomessa huonosti kannattavaa lihaa syöttämällä eläimille valtavasti kasveja ja myymme lopputuotteen muun muassa Kiinaan. Samalla kun Suomen valtio iloitsee vientituloista sianlihan matkatessa toiselle puolelle maapalloa, meille jää kotimaahan ympäristöhaitat, saastunut luonto ja eläinoikeusongelmat.

‍