Yhä useampi kyseenalaistaa eläintuotannon eettisyyden, ja veganismin kasvun myötä myös kissojen ja koirien ruokavaliot ovat puhuttaneet. Jos emme halua tukea tehotuotantoa omilla valinnoillamme, tuntuu ristiriitaiselta syöttää omalle eläinystävälleen toisia eläimiä. Tämä on saanut monet etsimään vaihtoehtoja – mutta onko täysin kasvipohjainen ruokavalio koiralle tai kissalle mahdollinen tai edes turvallinen?

Kissat ovat lihansyöjiä

Kissat eivät ainoastaan pidä lihasta – ne tarvitsevat sitä pysyäkseen terveinä. Tauriini on elintärkeä ravintoaine, jota kissat eivät pysty tuottamaan riittävästi itse, ja sitä esiintyy luonnostaan vain eläinperäisissä proteiineissa. Ilman riittävää tauriinia kissalle voi kehittyä esimerkiksi dilatoiva kardiomyopatia (DCM), vakava sydänsairaus, joka voi johtaa kuolemaan.

Lisäksi kissojen ruoansulatusjärjestelmä ei ole sopeutunut hyödyntämään kasvipohjaisia ravintoaineita tehokkaasti, mikä tekee niistä ravitsemuksellisesti riittämättömiä kissan tarpeisiin.

Vaikka markkinoilla on synteettisiä ravintoaineita sisältäviä vegaaniruokia kissoille, tutkimus niiden pitkäaikaisista vaikutuksista on vielä puutteellista. Toistaiseksi tiede ei tue ajatusta, että kissa voisi elää terveenä ilman lihaa. Joskus eläinystävän biologiset tarpeet menevät eettisten periaatteidemme edelle – ja kissan kohdalla näin näyttää olevan.

Voiko koira olla vegaani?

Toisin kuin kissat, koirat ovat sekasyöjiä ja voivat hyödyntää sekä kasvi- että eläinperäistä ravintoa. Itse asiassa yksi suurimmista geneettisistä eroista koirien ja susien välillä on juuri kyky sulattaa tärkkelystä eli hiilihydraatteja paremmin. Tämä sopeuma on mahdollistanut sen, että koirat voivat selviytyä ja jopa menestyä kasvipohjaisemmalla ruokavaliolla.

Tämä tekee vegaaniruokavaliosta periaatteessa mahdollisen vaihtoehdon, mutta se vaatii huolellista suunnittelua ja koiran terveyden seurantaa eläinlääkärin tuella. Hyvin koostettu vegaaninen ruokavalio voi olla koirille turvallinen ja parhaimmillaan jopa terveyttä edistävä, mutta ravitsemuksellinen tasapaino on avainasemassa.

Väärin suunniteltu ruokavalio voi aiheuttaa ravintoainepuutoksia, joiden vaikutukset eivät välttämättä näy heti, mutta voivat heikentää koiran terveyttä pitkällä aikavälillä. Ruokinta tulisi aina suunnitella jokaisen eläimen yksilölliset tarpeet huomioiden. Esimerkiksi vegaaninen ruokavalio ei välttämättä sovellu kaikille koirille, vaikka ravintoainetasapainosta pidettäisiinkin huolta.

"Lemmikkien" ruokinta on eettinen kysymys – mutta myös biologinen

Lemmikkinä pidettävien eläinten ruokinta asettaa eläinten ystävät eettisen dilemman eteen. On ristiriitaista rakastaa omaa "lemmikkieläintä" ja samalla tukea toisten eläinten tuotantoa niiden ravinnoksi. Eettisesti tarkasteltuna koiran vegaaniruokinta vähentää eläintuotannon aiheuttamaa kärsimystä, mutta kissan kohdalla valinta ei ole samalla tavalla perusteltavissa, sillä kissa ei yksinkertaisesti pärjää ilman eläinperäistä ravintoa.

Tulevaisuudessa laboratorioliha voi tarjota kompromissin, jossa eettisyys ja "lemmikin" biologiset tarpeet kohtaavat.

Eläimen huoltajan vastuu ei ole vain eettinen kysymys, vaan myös käytännön valintoja: eläimen hyvinvointi ja elämänlaatu on turvattava, vaikka se tarkoittaisi ristiriitaa muiden eettisten periaatteiden kanssa. Nykyisen tiedon perusteella koira voi pärjätä vegaaniruokavaliolla, jos se on huolellisesti koostettu, mutta kissa tarvitsee lihaa selvitäkseen. Tämä tarkoittaa, että kissojen vegaaniruokinta perustuu enemmän eläimen huoltajan eettisiin valintoihin kuin eläimen luonnollisiin ravitsemuksellisiin tarpeisiin.

Tulevaisuudessa laboratorioliha voi tarjota kompromissin, jossa eettisyys ja biologiset tarpeet kohtaavat. Mutta toistaiseksi, jos haluat vegaanisen eläinystävän, koira saattaa olla vaihtoehto – kissa ei. Koirankin kohdalla on kuitenkin varauduttava siihen, että vegaaniruokavalio ei välttämättä sovellu kyseiselle yksilölle. Tärkeää on aina konsultoida asiantuntevaa eläinlääkäriä.

Suosi adoptiota – etenkin, jos eläin syö lihaa

Jos lemmikin ruokavalio perustuu toisten eläinten lihaan, on erityisen tärkeää pohtia, millä perusteella näitä eläimiä kasvatetaan. Jokainen kasvatettu eläin tarkoittaa yhtä lisää suuta, joka tarvitsee ruokaa, ja muun muassa kissojen kohdalla se tarkoittaa suoraan lihantuotannon kysynnän kasvua. Adoptoimalla jo olemassa olevan eläimen voi tarjota kodin sitä tarvitsevalle ilman, että tukee eläintuotannon laajenemista entisestään.

Jos haluaa minimoida eläintuotannon vaikutukset, voi myös miettiä, millainen eläinystävä sopii omaan arvomaailmaan. Kasvissyöjäeläimet, kuten kanit tai marsut, eivät ole riippuvaisia lihateollisuudesta. Olipa kyseessä mikä tahansa eläin, sen hyvinvoinnista on aina eläimen huoltajan huolehdittava – ja siihen kuuluu perehtyminen eläimen lajityypillisiin tarpeisiin ja oikeanlaiseen ruokintaan.