Vuoden 2023 lintuinfluenssaepidemia Suomen turkistarhoilla nosti esiin kipeän kysymyksen: miksi ylläpidämme elinkeinoa, joka on paitsi eläinten kannalta epäeettinen, myös merkittävä pandemiariski?

Turkistarhoilla kasvatettavat eläimet elävät ahtaissa oloissa, häkit vieri viereen asetettuina, jotka ovat ihanteellisia zoonoosien, kuten lintuinfluenssan leviämiselle.

Tanskassa ja muissa maissa yhtälön riskialttius todettiin täysin kestämättömäksi vuonna 2020. Kun Covid-19 tarttui ihmisestä toiseen, jatkuvasti muuntaen itseään, sama tapahtui myös muissa nisäkkäissä. Tanskan viranomaiset löysivät nimittäin uuden covid-variaation turkistarhan minkiltä.

Pelko entistä laajemmasta koronan leviämisestä tai pahimmillaan tappavammasta variaatiosta johti siihen, että Tanskassa tapettiin noin 17 miljoonaa minkkiä viikkojen sisällä. Käytännössä kaikki maan kasvatetut minkit, kattaen satoja tiloja.

Tarhojen lähettyville kaivettiin eläinten joukkohautoja. Samalla haudattiin myös koko ala. Vaikka turkistarhaus on saanut myöhemmin jatkua osalla tiloista, ala ei tule enää koskaan pääsemään jaloilleen.

‍

Suomessa kuitenkin jatkettiin lähes kuten ennenkin. Ensin koronan ja myöhemmin lintuinfluenssojenkin läpi.

Hallituksen vastaukset kriisiin ovat olleet hitaita ja keskittyneet lähinnä tartuntojen hallintaan eikä itse ongelman, turkistarhauksen, ratkaisemiseen.

Koko soppaa hämmensi myös jatkuvasti alan etujärjestö Suomen Turkiseläinten Kasvattajain Liitto ry (FIFUR). Turkistuottajien järjestö on kritisoinut lintuinfluenssan tunnistamiseen käytettyä verinäytemenetelmää, arvostellut viranomaisten tekemiä turkiseläinten lopetuspäätöksiä ja vihjannut jopa näytteenotosta kieltäytymiseen.

Näytteenottokäynneille jouduttiin useammassa tapauksessa ottamaan myös poliisi mukaan.

Kaikesta liiton vastustuksesta huolimatta, vuonna 2023 yli 70 suomalaiselta turkistarhalta löytyi lintuinfluenssavirusta ja miltei 485 000 eläintä määrättiin lopetettavaksi.

‍

Eläinten pitäminen turkistarhojen kaltaisissa olosuhteissa ei ole vain eläinsuojelullinen kysymys, vaan suora uhka kansanterveydelle.

Turkistarhoilla eläinten korkea stressitaso ja heikentynyt immuniteetti tekevät niistä erityisen alttiita virustartunnoille. Villilinnut pääsevät helposti tarhojen heikkojen tai mitättömien suojausten läpi ja kosketuksiin useiden minkkien tai muiden tarhattavien eläinten kanssa.

Tämä luo tilanteen, jossa virukset voivat helposti muuntua ja levitä tarhoilla, joilla kymmeniä tuhansia eläimiä pidetään suljetuissa tiloissa. Virusten geneettiset mutaatiot voivat pahimmillaan johtaa muotoihin, jotka kykenevät tarttumaan helpommin ihmisiin ja aiheuttamaan laajamittaisia epidemioita.

Turkistarhaus on Suomessa ollut pitkään poliittisesti suojeltu elinkeino. Kristillisdemokraateille, keskustalle ja perussuomalaisille alan kieltäminen on vielä täysin mahdoton ajatus, vaikka puolueiden rivissä löytyykin muutoksen kannattajia.

Pääosin kuitenkin puolueiden kansanedustajat maalailevat mielikuvia alan suuresta työllisyyshyödystä ja vientituloista.

Todellisuudessa turkistarhaus työllistää päätoimisesti noin 200 yrittäjää ja nettovientitulot ovat kokonaisuudessaan 0,16 % Suomen kokonaisviennin arvosta. Monet tuottajat tarhaavat jo useamman vuoden peräkkäin tappiolla.

Tarhauksen poliittinen painoarvo ylittää siis selkeästi sen taloudellisen merkityksen ja vieläpä moninkertaisesti. Vuosikymmenten lobbaus, tuet ja korvaukset ovat tehneet siitä rakenteellisesti suojellun maamerkin ja häpeäpilkun, jota kaikki poliitikot eivät uskalla haastaa.

Turkistarhaus on kielletty jo 21 EU-maassa, kuten Virossa, Irlannissa, Ranskassa ja Italiassa. Aivan vielä me emme tule näkemään Suomea tällä listalle.