Kun ajattelemme kania, monella tulee ensimmäisenä mieleen puistossa loikkiva citykani tai tuttavaperheen lemmikiksi hankkima pupun poikanen.

Harva on tietoinen, kuinka monella eri tavalla ihminen hyötykäyttää ja kaltoinkohtelee tätä älykästä ja herkkää eläintä. Kania käytetään niin liha- ja turkistuotannossa, eläinkokeissa kuin lemmikkibisneksessäkin. Lisäksi kani luokitellaan sekä riistaeläimeksi että vieraslajiksi.

Luonnollisessa ympäristössään kanin reviiri on noin 3000 - 7000 neliömetriä ja se elää yhdyskunnassa, joka muodostuu sosiaalisista ryhmistä. Kani on myös saaliseläin, mikä tarkoittaa sitä, että niiden hermosto on sopeutunut olemaan jatkuvassa valmiustilassa mahdollisten uhkien varalta.

Tästä syystä myös domestikoidut kanit reagoivat hyvin herkästi ympäristön muutoksiin: uudet äänet, hajut, ihmiset tai eläimet voivat aiheuttaa niissä stressireaktion. Kanit ovat ihmisen käsissä hyvin puolustuskyvyttömiä pienen kokonsa vuoksi, minkä lisäksi ne lisääntyvät erittäin tehokkaasti. Näillä tekijöillä on merkittävä rooli siinä, miksi heitä hyväksikäytetään niin monella eri tavalla.

Kani tuotannossa

Monelle tulee varmasti yllätyksenä, että tyypillisesti lemmikkinä tunnettu kani onkin Euroopan toiseksi tuotetuin maaeläin. Vuositasolla 180 000 000 kania teurastetaan ruoaksi EU:ssa.

‍Kanit ovat sosiaalisia ja aktiivisia eläimiä, jotka tarvitsevat lajitoverin lisäksi paljon tilaa, piilopaikkoja sekä mahdollisuuden kaivautumiseen, nakertamiseen ja heinän syömiseen ympäri vuorokauden.

Tuotantolaitoksissa miljoonat kanit kuitenkin elävät kammottavissa olosuhteissa, ilman heille oleellisia hyvinvointia ylläpitäviä asioita. Säädösten puute tuotantokanien hyvinvoinnille on johtanut epäinhimillisiin olosuhteisiin tuotantotiloilla: EU:ssa kanit joutuvat elämään pienissä, virikkeettömissä häkeissä, joista monet ovat vain A4 -arkin kokoisia.

Euroopan tiloilla kanit elävät jatkuvassa fyysisessä ja psyykkisessä kärsimyksessä ja heistä jopa 15-30% kuolee jo ennen teurastusta erilaisten vakavien terveysongelmien takia.

Sallittuja tuotantokanin lopetusmetodeja Euroopassa ovat aivot lävistävä pultti, päähän kohdistuva sähkötainnutus ja isku päähän.

Vaikka Suomessa kaninlihatuotanto on huomattavasti pienimuotoisempaa kuin esimerkiksi Ranskassa tai Espanjassa, ei Suomessakaan tuotantokanien pidolle ole määriteltyjä minimistandardeja. Kanien hyvinvoinnissa voi siis olla jopa erittäin räikeitä epäkohtia.

Tästä esimerkkinä toimii Viral Vegans:lle luovutettu videomateriaali Etelä-Karjalaiselta lihakanitilalta vuonna 2022. Tilalla kaneja pidettiin surkeissa ja todella ahtaissa olosuhteissa — yhdessä häkissä oli pahimmillaan jopa 12-17 kania.

Julkaistun videomateriaalin seurauksena tilalle tehtiin valvontatarkastus, jonka raportista kävi ilmi, että tilalla oli useita puutteita kuten häkkien virikkeettömyys, alhainen hygieniataso sekä eläinten sairaudet.

Yksi kaneista oli jopa niin huonossa kunnossa, että tämä jouduttiin teurastamaan tarkastuksen aikana. Valvontaeläinlääkärin mukaan mitään huolta herättävää tilalla ei kuitenkaan näkynyt ja varsinaista eläinsuojelulain vastaista menettelyä ei havaittu.

On siis selvää, että eläinten hyvinvointilaissa on hälyttäviä puutteita tuotantokanien osalta. Tuotantokanien pidolle suosituksena ovat samat minimistandardit kuin lemmikkikaneille, mutta jää tilallisesta kiinni, noudatetaanko näitä standardeja vai ei.

End the Cage Age -kansalaisaloitteen tuotantoeläinten häkkikasvatuksen lopettamiseksi allekirjoitti yli 1,5 miljoonaa kansalaista. Häkkikasvatuksen kiellolla EU:ssa tulisi olemaan merkittävä vaikutus kanien hyvinvoinnille - tuotantokanien laajamittainen kasvatus todennäköisesti loppuisi kokonaan. Kaneja ei nimittäin voida pitää samanlaisissa olosuhteissa kuin missä esimerkiksi broilereita pidetään muun muassa siksi, että kanit ovat todella reviiritietoisia eläimiä.

Häkkikasvatuksen kielto EU:ssa ei ole kuitenkaan toistaiseksi edennyt: komission piti antaa End The Cage Age -kansalaisaloitetta koskeva lakiesitys jo loppuvuodesta 2023, mutta asia siirtyi seuraavalle komissiolle.

Häkissä kököttävä lasten lemmikki?

Lemmikkinä pidettävien kanienkaan tilanne ei ole kaksinen: Eläinten hyvinvointilain mukaan lemmikkikania saa pitää 0,5 neliömetrin kokoisessa häkissä. Tämä ei tietenkään millään tavalla täytä kanin luonnollista tilan tarvetta. Rabbit Welfare Association & Fund -järjestön asiantuntijoiden mukaan kahdella kanilla täytyisikin aina olla käytössään aivan minimissään 3m x 2m x 1m kokoinen, virikkeellistetty alue.

Tämä 3m x 2m on tietysti huomattavasti parempi kuin lain määrittelemät vähimmäisstandardit Suomessa. Sekin kuulostaa silti hyvin pieneltä, jos verrataan villikanin reviiriin, joka on noin 3000 - 7000 neliömetriä.

Yhden kanin säädöksestä RWAF ei puhu, sillä sosiaalisena eläimenä kania ei tulisi pitää ilman lajitoveria. Kani on yhdyskuntaeläin, joka ei luonnossa elä koskaan yksin. Lajitoverin seura on kanille yhtä tärkeää kuin ravinnon saanti. Silti lukuisat lemmikkinä pidettävät kanit elävät eristyksissä lajitovereista, nykyisen Eläinten hyvinvointilain hyväksyttämänä.

Lisäksi ihminen on jalostanut monet kanirodut siihen pisteeseen, että kanit kärsivät jopa vakavista terveysongelmista. Kanit kärsivät esimerkiksi brakykefalian eli lyhytkalloisuuden, luppakorvien sekä epänormaalin koon aiheuttamista ongelmista. Kaikista sairaimpiakin kanirotuja saa edelleen kasvattaa Suomessa ja muualla EU:ssa, eikä tähän olla toistaiseksi millään tavalla puututtu.

Kaneja myös myydään lemmikkikaupoissa, joissa heitä pidetään puutteellisissa oloissa. Lemmikkikaupoissa kanit ovat tuotteiden tapaan esillä, mikä lisää mahdollisuutta sille, että kaneja ostetaan heräteostoksena, perehtymättä niiden tarpeisiin ja hoitoon. Lemmikkikaupat luovuttavat kanit uusiin koteihin leikkaamattomina ja rokottamattomina, usein myös asumaan ilman lajitoverin seuraa, häkkiin lukittuna.

Kaneille ei ole virallista rekisteriä, eikä kaneja pidä lain mukaan mikrosiruttaa. Lemmikkikanien kasvatusta ei siis mitenkään valvota ja nettipalstat ovatkin täynnä kotia etsiviä, ilman harkintaa teetettyjä kaninpoikasia. Eläinsuojeluyhdistyksille tulvii pyyntöjä kanien vastaanottamisesta samaan aikaan, kun vastuuttomat kasvattajat teettävät lisää kaninpoikasia etsimään koteja.

“Häkissä kököttävä lasten lemmikki” on valitettavasti edelleen se mielikuva, mikä monella kaneista lemmikkinä on. Kani saatetaan usein hankkia juurikin lemmikkikaupasta tai nettipalstalta hetken mielijohteesta, eikä lajin tarpeisiin perehdytä tarpeeksi.

Virheelliset käsitykset, kanien ylijalostus sekä puutteellinen syntyvien kanien rekisteröinti ja eläinsuojeluvalvonta ovat johtaneet lemmikkikanien valtavaan kärsimykseen.

Esimerkiksi USA:ssa perinteenä on hankkia pupu pääsiäiseksi, mikä on johtanut siihen, että rescuejärjestöjen mukaan moni pääsiäislahjaksi hankituista pupuista ei selviä ensimmäiseen ikävuoteensa saakka. Kani usein päästetään luontoon vapaaksi ja ajatellaan tämän selviävän siellä. Domestikoidut kanit eivät kuitenkaan tyypillisesti selviä luonnossa, vaan kuolevat nopeasti nälkään, sairauksiin tai pedon saaliina suojavärin puuttuessa.

Vaikka kani on todella helppo ja halpa hankkia, ei se lemmikkinä ole lainkaan sen helmpompi tai edullisempi kuin koira tai kissakaan. Kanille stimuloivan ympäristön, oikeanlaisen ruokavalion ja eläinlääkärin hoidon tarjoaminen vaatii paljon perehtymistä, minkä lisäksi kanien “kaverustuttaminen” voi olla hyvinkin haastavaa ja resursseja vievää.

Virheelliset käsitykset, kanien ylijalostus sekä puutteellinen syntyvien kanien rekisteröinti ja eläinsuojeluvalvonta ovat johtaneet lemmikkikanien valtavaan kärsimykseen. Vaikka positiivista muutosta on tapahtumassa ja eläinsuojelujärjestöt puhuvat kanien häkittämistä vastaan, paljon työtä on vielä tehtävä.

Kanin kohtalo koe-eläimenä

Harva lemmikkikanin huoltaja haluaa ajatella sitä todellisuutta, mitä koe-eläimenä käytetyt kanit joutuvat elämään. Kaneja käytetään etenkin kosmetiikan eläinkokeissa silmä- ja ihoärsytystesteissä, jossa kanin silmiin ja iholle laitetaan kemikaaleja ilman kivunlievitystä. Kun kaneilla ei enää testata, heidät tapetaan hiilidioksidilla tai murtamalla heidän niskansa.

Kosmetiikan eläinkokeille on jo paljon vaihtoehtoisia menetelmiä, jotka ovat myös luotettavampia kuin eläinkokeet: kosmetiikan eläinkokeet ennustavat ihmisen reaktiota aineeseen vain 40-60% kerroista, kun taas vaihtoehtoiset menetelmät 80%.

On täysin perusteetonta, että tällaisia kokeita yhä suoritetaan, aiheuttaen tarpeetonta kärsimystä lukemattomille kaneille ja muille eläimille. Koe-eläimiä voi kuluttajana auttaa muun muassa ostamalla eläinkokeetonta kosmetiikkaa sekä äänestämällä poliitikkoja, jotka ajavat eläinten oikeuksia.

Kani on erinomainen esimerkki siitä, miten subjetkiivinen ja täysin epäjohdonmukainen on päätöksemme siitä, mikä eläin määritellään tuotantoeläimeksi ja mikä lemmikiksi. Kategorisointia tuotantoeläimeksi ei tehdä ulkonäön tai kognitiivisten kykyjen perusteella vaan sillä, miten saa tuotettua eniten lihaa.

Riippumatta siitä, elääkö kani lemmikkinä, tuotantotilalla tai koe-eläinlaitoksessa, sillä on samat tarpeet suurelle liikkumatilalle, lajikumppanille ja luonnolliselle käyttäytymiselle. Häkkiin unohdettu tai häkissä kasvatettu kani ensin turhautuu ja puree kaltereita, oppii myöhemmin avuttomaksi ja muuttuu lopulta apaattiseksi sekä masentuu.

Vaikka kani ei olisikaan kokenut elämässään muuta kuin ritiläpohjaisen häkin, hänen luonnolliset tarpeensa ovat aivoissa kuitenkin aina läsnä. Vaikka voimmekin jalostaa kookkaampia, lihaksikkaimpia ja kesympiä yksilöitä, villin eläimen tarpeet pysyvät kaikkein jalostetuimmankin eläimen aivoissa. Yli 40 miljoonan vuoden ajan kehittynyt jäniseläin ei ikinä muutu liha- ja karvakasaksi vailla tietoisuutta.