Syötkö sinä prosessoitua ruokaa? Yksi ruokakeskustelun vakiintuneista aiheista on mahdollisimman prosessoimattoman ruoan kuluttaminen ja pyrkimys luonnolliseen ruokavalioon. 

Tarve on varsin ymmärrettävä. Yhä suurempi osuus ruoastamme on yliprosessoituja annoksia, sipsejä, energiajuomia ja paljon suolaa sisältäviä valmisruokia. Suurin osa meistä syö liikaa suolaa, jota löytyy terveellisinäkin pidetyissä ruoissa piilosuolan muodossa. 

Ja koska tapamme ratkaista monimutkaiset ongelmat on yleensä etsiä yksinkertaisia ratkaisuja, pyristelemme pois kaikesta prosessoinnista.

Kuitenkin sekä prosessointi että luonnollisuus ovat termeinä haastavia. Kuluttajille ei aina ole selvää, että esimerkiksi pannulla paistaminen tai ruoan pakastaminen ovat myös prosessointivaiheita. Ruoan prosessointi tarkoittaa kaikenlaista raaka-aineiden käsittelyä ja valmistamista, oli kyseessä pilkkominen, lämmittäminen tai vaikkapa monimutkaisempi fermentoiminen.

Fermentoimista on käytetty tuhansia vuosia niin ruoan säilömisessä kuin valmistamisessa ja monesti prosessointivaihe tuo mukanaan myös terveyshyötyjä, kuten kaikille tuttuja maitohappobakteereja.

Vaikka saatamme pitää prosessointia luonnottomana, juuri ruoan prosessointi on mahdollistanut ihmislajin laajan leviämisen ja selviytymisen historian aikana.

Esimerkiksi raakaa lihaa on voitu kypsentää tulen avulla, tai kalaa on säilötty pidempään suolan avulla. Harvardin yliopiston tutkijat analysoivat Italian arkeologien kaivamaa yli 32 000 vuotta vanhaa työkalua ja löysivät siitä tärkkelystä, jota oli kuumennettu ennen jauhamista.

Samankaltaisia viljan prosessointityökaluja on löydetty myös Venäjältä ja Tšekistä. Argumentti prosessoinnin luonnottomuudesta ei siis historian näkökulmasta pidä millään tavalla paikkaansa.

Kuluttajat mieltävät kasvipohjaisen ruoan usein erittäin prosessoiduksi, koska mainoksissa pyörii lihaa imitoivat Beyond Meat -pihvit sekä kookosrasvasta puristettuja juustoja imitoivia tuotteita.

Todellisuudessa vegaaniruokavalion kulmakivet – kuten täysjyväviljat ja palkokasvit – ovat erittäin vähäprosessoituja. Kaura, ohra, herne, tattari, kvinoa ja couscous vaativat vain muutaman vaiheen matkalla pellolta lautaselle. 

Kauramaitokin on vähemmän prosessoitu tuote kuin lehmänmaito, vaikka kotonakin tehty kauramaito on tarkasti ottaen prosessoitu.

Käytännössä prosessoimattomia ruokia ovat esimerkiksi pesemätön porkkana tai raakamaito. Niidenkin käsittely, kuten peseminen tai pastörointi, lasketaan prosessoinniksi.

Prosessoinnin karttaminen voi olla erityisesti eläinperäisten tuotteiden kohdalla vaarallista, sillä esimerkiksi raakamaito voi sisältää haitallisia bakteereja. Valio varoittaakin raakamaidon riskeistä, kuten listerioosista ja E. coli -bakteerin aiheuttamista sairauksista, jotka voivat johtaa jopa kuolemaan.

Raakamaidon kulutus on silti edelleen trendikästä tietyissä piireissä, joissa luonnollisuuden tavoittelu ulottuu äärimmäisyyksiin. Näissä tapauksissa voidaan myös vastustaa turvalliseksi todettuja rokotteita tai hoitoja.

Prosessoidun ruoan kritiikki kumpuaa aidosta huolesta sen vaikutuksesta kansanterveyteen. Laajat tutkimukset osoittavat, että ultraprosessoidun ruoan runsas kulutus lisää sydän- ja verisuonitautien sekä kuolleisuuden riskiä. 

Lisäksi ultraprosessoitujen ruokien myynnin kasvu on yhteydessä keskimääräisen kehon massaindeksin nousuun. Ultraprosessoidut ruoat ovat usein energiatiiviitä ja helppoja syödä liikaa. Esimerkiksi porkkanoita syödään yleensä maltillisemmin kuin ranskalaisia perunoita. 

Silti ei ole yksiselitteistä, mikä ultraprosessoiduissa tuotteissa on haitallista. Tuotteiden kirjo on laaja ja niiden välillä suuriakin eroja. Jos etsit esimerkiksi terveellisintä makkaraa, Oxfordin yliopiston jättitutkimuksen mukaan valinnan kannattaa kohdistua kasvipohjaiseen versioon.

Ruokia ei kannata siis karttaa pelkästään prosessointivaiheiden määrän perusteella. Esimerkiksi iso osa leivistä kuuluu ultraprosessoitujen tuotteiden kategoriaan, mutta tämä ei tee niistä automaattisesti epäterveellisiä. 

Valtion ravitsemusneuvottelukunta pitää suolan, rasvan ja sokerin määrää tärkeämpänä kuin prosessointiastetta. Esimerkiksi suolan liiallinen käyttö on ollut pitkäaikainen terveysongelma Suomessa.

Tärkeintä on kiinnittää huomio ruokavalion kokonaisuuteen. Silloin tällöin nautittu epäterveelliseksi määritelty ruoka ei horjuta kokonaisuutta, kunhan tasapaino säilyy.