Jyrsijät, kuten rotat, marsut, chinchillat ja hiiret, ovat suosittuja seuraeläimiä pienen kokonsa sekä helpon ja halvan lemmikin maineen vuoksi. Monet pitävät jyrsijöitä helppoina lasten lemmikkeinä, jotka vaativat vähän hoitoa. Joillakin on jopa mielikuva, että nämä eläimet eivät tarvitsisi edes eläinlääkärin hoitoa.

Todellisuudessa jyrsijät ovat kuitenkin vaativia eläimiä, jotka vaativat hoitajaltaan huolellista perehtymistä lajin tarpeisiin.

Moni jyrsijän huoltaja saattaa ajatella, että pieni häkki riittää, mutta todellisuudessa nämä eläimet tarvitsevat suuren elinalueen.

Jyrsijöitä usein pidetään liian pienissä ja virikkeettömissä tiloissa ja monille sosiaalisille jyrsijöille ei tarjota heidän hyvinvoinnilleen oleellista lajitoverin seuraa. Useimmat jyrsijät ovat laumaeläimiä, mikä tarkoittaa, että he elävät luonnossa tiiviissä sosiaalisissa ryhmissä.

Esimerkiksi marsut, rotat, hiiret, degut, chinchillat ja gerbiilit tarvitsevat jatkuvasti lajitovereidensa seuraa, sillä ilman sitä he kärsivät yksinäisyydestä ja stressistä. Yksinään pidetty sosiaalinen jyrsijä saattaa masentua, tulla apaattiseksi tai kehittää käyttäytymishäiriöitä, kuten itsensä liiallista pesemistä tai häkin kaltereiden pureskelua.

Sosiaalisen kanssakäymisen puute voi siis johtaa vakaviin psykologisiin ongelmiin, joista eläimen huoltaja ei välttämättä ole edes tietoinen.

Toisin kuin monet muut jyrsijät, hamsterit ovat yksineläjiä, ja heitä ei tule asuttaa toisen hamsterin kanssa. Tämä tekee hamsterien hoitamisesta toisaalta helpompaa, mutta ei poista tarvetta luoda heille virikkeellinen ja tilava ympäristö, jossa he voivat toteuttaa luonnollista käyttäytymistään, kuten kaivamista ja piiloutumista.

Kaikki jyrsijät tarvitsevat paljon tilaa ja virikkeitä - Suomen eläinten hyvinvointilaissa määritellyt tilavaatimukset näille eläimille eivät riitä mitenkään täyttämään heidän luonnollisia käyttäytymistarpeitaan. Moni jyrsijän huoltaja saattaa ajatella, että pieni häkki riittää, mutta todellisuudessa nämä eläimet tarvitsevat suuren elinalueen.

Marsuja ei esimerkiksi tulisi häkittää lainkaan, vaan häkin sijasta marsuille voi tehdä ison aitauksen.

Chinchillat ja degut puolestaan tarvitsevat monitasoisen asumuksen ja mahdollisuuksia kiipeilyyn ja kaivamiseen. Luonnossa chinchillat tekevät korkeita loikkia sekä kaivavat koloja, mihin on vaikeaa tarjota kunnollista mahdollisuutta häkkiolosuhteissa.

Chinchillat, kuten monet muutkin jyrsijät, ovat myös erityisen herkkiä ympäristönsä lämpötilalle. Chinchillat sietävät huonosti lämpöä, ja kuumassa ympäristössä he voivat sairastua tai kuolla lämpöhalvaukseen. Tämä vaatii tarkkaa lämpötilan hallintaa, erityisesti lämpimissä ilmastoissa tai kesäkuukausina.

Jokaisella jyrsijälajilla on lajityypillisiä käyttäytymistarpeita, jotka on huomioitava, jotta he voivat elää tyydyttävää elämää vankeudessa.

Esimerkiksi hiiret ja rotat ovat aktiivisia kiipeilijöitä, ja heidän häkkiympäristönsä tulee sisältää kiipeilymahdollisuuksia, jotka sallivat liikkumisen luonnollisella tavalla. Hamstereilla ja gerbiileillä taas on erittäin vahva kaivautumistarve, joten he tarvitsevat riittävän syvän kuivituksen.

Jyrsijät kaipaavat päivittäin haasteita ympäristöstään foraging-käyttäytymisensä tyydyttämiseksi eli etsimällä ruokaa ja tutkien uusia piilopaikkoja. He tarvitsevat myös materiaaleja pureskeltavaksi, sillä heidän hampaansa kasvavat jatkuvasti – ilman mahdollisuutta jyrsiä he voivat kärsiä hammasongelmista. Näiden luonnollisten käyttäytymistarpeiden täyttäminen on olennaista heidän henkisen ja fyysisen hyvinvointinsa kannalta.

Myös ravinnon suhteen jyrsijät ovat yllättävän vaativia.

‍Jokaiselle jyrsijälajille on oma lajityypillisiin tarpeisiin soveltuva ruokavalio, joka on eläimen hyvinvoinnin kannalta välttämätön. Adoptoidessa jyrsijän tai useamman, on äärimmäisen tärkeää selvittää, millainen ruokavalio sopii juuri kyseiselle eläinlajille.

On tärkeää ymmärtää, että pelkkä häkki ja siemensekoitus eivät riitä pitämään näitä eläimiä onnellisina ja terveinä. Eläimen psyykkinen ja fyysinen hyvinvointi edellyttävät monipuolista ympäristöä, oikeaa ravintoa ja – sosiaalisille lajeille – lajitovereiden seuraa.

Jyrsijät voivat olla ihastuttavia seuraeläimiä, mutta heidän pitäminen vaatii paljon enemmän kuin usein ajatellaan.