Sosiaalisessa mediassa pyörii loputon virta videoita, joissa eläimet käyttäytyvät monen silmään hassusti. Kissa säikähtää ja sinkoaa ilmaan, hamsteri pyörii hallitsemattomasti muovipallossa, hevonen pukittaa ratsastajan selästä. Näitä videoita katsotaan miljardeja kertoja, ja niiden kommenttikentissä vilisevät nauruemojit.

Mutta mitä oikeastaan katsomme? Admiral Pet Insurancen toteuttama tutkimus paljasti, että yhdessä viidestä viraalivideossa eläimet olivat stressaantuneita tai pelästyneitä. Näistä videoista yli puolessa eläimet olivat säikähtäneitä, ja yli 40 prosentissa ne olivat myös vaarallisessa tilanteessa. 19 prosentissa eläimet olivat ahdingossa vaatteisiin puettuina, ja 11 prosentissa ne olivat selvästi laiminlyötyjä tai kärsivät kroonisesta stressistä. Yhteensä näillä videoilla oli yli 228 miljoonaa tykkäystä ja yli 3 miljardia katselukertaa.

Eläin ei säiky huvikseen – se yrittää selviytyä

Video, jossa koira pelästyy lattialle laitettua foliota tai sateenvarjon avautumista, näyttää monen mielestä hauskalta. Koiran hätkähtävä liike, korvien painuminen päätä vasten tai hetkellinen jähmettyminen saavat monen nauramaan, vaikka kyseessä on selvä pelkoreaktio. Säikyttelyvideot eivät rajoitu vain koiriin – monia eläimiä pelästytetään tahallaan, jotta niiden reaktiot saataisiin tallennettua ja jaettua eteenpäin.

Kissojen kohdalla ikoninen esimerkki ovat videot, joissa ne säikähtävät yllättäen lattialle asetettua kurkkua. Vaikka kissa on petoeläin, sen hermosto on kehittynyt havaitsemaan äkillisiä uhkia, koska se voi itsekin joutua suurempien petojen saaliiksi. Se, että kissan keho reagoi samalla tavalla kuin jos se olisi kohdannut käärmeen, ei ole viihdettä, vaan voimakas stressireaktio, joka kuormittaa sen elimistöä ja voi heikentää hyvinvointia.

Viraalihitti voi olla eläimelle kohtalokas

Yli 40 prosenttia viraaleista eläinvideoista sisältää tilanteita, joissa eläin on vaarassa, mutta harva katsoja kiinnittää siihen huomiota. Esimerkiksi hevoset, jotka nousevat pystyyn tai pukittelevat rajusti ratsastajan alla, eivät ole "hankalia" persoonallisuuksia tai hauskan ylienergisiä, vaan reagoivat usein kipuun, epämukavuuteen tai ylikuormitukseen. Vaikka tilanteet voivat eskaloitua vaarallisiksi sekä hevoselle että ratsastajalle, näitä videoita jaetaan usein kevyenä viihteenä.

Samanlaista vaaratilanteiden normalisointia nähdään esimerkiksi hamsterivideoissa, joissa eläin kierii muovipallossa törmäillen huonekaluihin ja putoillen portaita alas. Katsoja ei tule ajatelleeksi, että hamsteri ei hallitse tilannetta lainkaan – se on ansassa ja kokee jatkuvaa pelkoa.

Samoin videot, joissa eläimet hyppäävät liian korkeiden aitojen yli ja kaatuvat rajusti maahan tai tippuvat paikoista, joista ne eivät välttämättä selviä vahingoitta, keräävät miljoonia katselukertoja. Katsojille eläinten kaatuilu tai tippuminen voivat vaikuttaa ”hauskoilta mokilta”, mutta eläimille ne voivat tarkoittaa vakavia vammoja tai jopa kuolemaa.

Myös esimerkiksi kanien ja koirien ”leikkivideoissa” on todellisuudessa kyse saalistaja- vs. saaliseläin -dynamiikasta, jossa kani puolustautuu tai jähmettyy paniikista. Kani on luonnostaan saaliseläin, ja vaikka koira ei olisikaan aggressiivinen, kanin elimistö tulkitsee tilanteen vaaralliseksi. Näitä tilanteita kuvataan usein harmittomina, mutta ne aiheuttavat pienelle saaliseläimelle valtavaa stressiä ja toisinaan voivat päättyä tragediaan – leikkisäksi oletettu koira voi saalisvietin herätessä vahingoittaa kania vakavasti, vaikka ei olisi aiemmin osoittanut aggressiota.

Eläin ei tarvitse asua – vaan mahdollisuuden olla oma itsensä

Sosiaalisessa mediassa jaetaan runsaasti videoita, joissa eläimet on puettu ihmisten vaatteisiin. Nämä videot eivät aina näytä ilmiselvästi julmilta – koira kannetaan käsivarsilla toppatakkiin ja huopahattuun puettuna, kani istuu söpösti mekkonsa helmat levällään. Mutta mitä enemmän eläimen kehoa rajoitetaan, sitä enemmän se menettää kykyään toimia lajilleen ominaisella tavalla.

Tutkimuksen mukaan 19 prosentissa analysoiduista viraalivideoista eläimet olivat ahdingossa juuri vaatteiden takia. Etenkin pienelle saaliseläimelle vaate voi tuntua todella ahdistavalta, kuin saalistajan otteelta. Koiran vieminen talvella ulos hyvin istuvassa takissa voi joskus olla perusteltua, mutta sisätiloissa vaatetuksella ei usein ole muuta merkitystä kuin ihmisten hupi. Monesti eläimiä puetaan vain siksi, että saataisiin aikaan ihmisen näkökulmasta hauska ja söpö video.

Laiminlyönti ei ole viihdettä

Yksi kymmenestä viraalivideosta oli eläimestä, joka oli selvästi laiminlyöty tai kärsi kroonisesta stressistä. Esimerkiksi ylipainoisen koiran vaivalloista liikkumista tai papukaijan pakonomaista hokemista pidetään usein huvittavana, vaikka ne kertovat eläimen pahoinvoinnista. Kommenteissa puhutaan ”suloisesta pullerosta” tai ”hauskasta höpöttelijästä”, vaikka taustalla voi olla vakava hoidon laiminlyönti tai jatkuva stressi. Sama pätee esimerkiksi hevoseen, joka ”irvailee” vetämällä huulensa ylös. Moni pitää sitä hauskana ilmeenä, vaikka kyse on todennäköisesti kivusta.

Eläinten kärsimys jää helposti huomaamatta, koska eri eläinlajien kommunikointi ei ole kaikille tuttua — valitettavan harvoin edes niille, jotka toimivat kyseisten eläinten parissa. Koska eläimet eivät voi kertoa pahoinvoinnistaan suoraan, meidän vastuullamme on oppia lukemaan niiden viestejä oikein.

Söpöyden varjopuoli: Ylijalostettujen eläinten kärsimys jää naurun alle

Ylijalostus on yksi syy eläinten kärsimyksen viihteellistämiselle. Monet ylijalostetut eläimet kärsivät rakenteellisista ongelmista, jotka vaikeuttavat niiden elämää – esimerkiksi lyhytkuonoiset koirat ja kanit voivat kärsiä hengitysvaikeuksista, suurisilmäiset kissarodut silmäongelmista ja liian pienikokoisiksi jalostetut ponit esimerkiksi hammasongelmista ja nivelkivuista.

Sosiaalisessa mediassa näitä piirteitä saatetaan pitää söpöinä tai hassun näköisinä, ja ylijalostettujen eläinten liikkumisvaikeuksia tai oudoilta näyttäviä ilmeitä voidaan kuvata viihteenä, vaikka ne johtuvat usein kiputiloista tai epämukavuudesta. Ylijalostuksen seuraukset eivät siis ole vain ulkonäöllisiä, vaan ne vaikuttavat eläimen elämänlaatuun – ja niiden normalisoiminen huumorin varjolla estää meitä näkemästä eläimen kokemaa kärsimystä.

Miksi eläinten hätää ei tunnisteta?

Eläinten kärsimys jää usein huomaamatta, koska emme osaa tulkita niiden viestintää. Tietämättömyys eläinten elekielestä ja lajityypillisestä käyttäytymisestä johtaa helposti väärinymmärryksiin.

Toinen syy on se, miten olemme oppineet suhtautumaan eläimiin. Koska eläimiä on pitkään esineellistetty ja niiden tunteita vähätelty, niiden kyky kokea kipua, pelkoa tai ahdistusta jää monelta huomaamatta. Somevideot vahvistavat tätä – mitä enemmän eläimiä esitetään viihdyttävinä hahmoina, sitä enemmän unohdamme, että he eivät ole meitä varten, vaan itsenäisiä, kokevia olentoja.

Mutta entä jos ennen nauramista kysyisimme: miltä tämä näyttää eläimen näkökulmasta? Ymmärrys eläinten käyttäytymisestä voi muuttaa tapaamme katsoa maailmaa – ja ehkä myös sitä, millaisia videoita katsomme ja jaamme. Sen sijaan, että nauramme, voimme oppia näkemään tilanteet sellaisina kuin ne oikeasti ovat: hetkinä, jotka vaarantavat eläinystäviemme hyvinvoinnin.