Rescue-eläimen adoptoiminen ei ole vain yksilön pelastamista, vaan myös teko, joka yhdistää henkilökohtaisen merkityksellisyyden ja eläinten oikeuksien puolustamisen.

Keskustelu rescue-eläimistä on vilkastunut viime vuosina, mutta mitä sana "rescue" todella tarkoittaa? Useimmille se tuo mieleen koirat ja kissat – harvemmin aasit, vuohet tai kanat. Rescue-eläin on kuitenkin paljon enemmän kuin määritelmä: se on yksilö, jonka elämässä jokin on mennyt pahasti vikaan, mutta joka on saanut uuden mahdollisuuden.

Yksinkertaisimmillaan rescue-eläin on pelastettu tilasta, jossa sen hyvinvointi tai henki on ollut vaarassa. Tämä voi tarkoittaa lemmikkiä, joka on hylätty, tai tuotantoeläintä, joka on ollut matkalla teurastamolle. Yhteistä näille kaikille on ihmisen vastuu heidän kohtalostaan. 

Helpoin tapa rescue-eläimen kotiuttamiseen on eläinsuojeluyhdistyksen kautta, joita on niin Suomessa kuin ulkomaillakin lukuisia, esimerkiksi SEY:n jäsenyhdistykset, Rekkurescue ja Kulkurit. 

Omat kokemukseni rescue-eläimistä liittyvät eläinten turvakotini Auroran toimintaan, jossa olen reilun 1,5 vuoden aikana saanut tutustua niin rescue-kanoihin, kukkoihin, lampaisiin, aaseihin, kaneihin ja vuohiin. Jokainen heistä on tullut turvakotiimme eri reittejä: lopettaneelta tuotantotilalta, eläinsuojeluyhdistyksen tai viranomaisten kautta, yksityishenkilöltä, osa on bongattu tori.fi:stä tai Facebookin ryhmistä kodinvaihtajina. 

Jokaisella on taustallaan tarina, jossa ihminen on vaikuttanut heidän elämäänsä negatiivisesti. Yleisin tarina eläimen kodittomuudelle tai ‘tarpeettomuudelle’ on ihmisen elämänmuutokseen liittyvä: eron, muuton tai sairastumisen vuoksi eläimestä ei pystytä enää huolehtimaan. Toisinaan kyse on puhtaasta välinpitämättömyydestä. 

Matka luottamukseen

Kun kesällä 2021 toteutin pitkäaikaisen haaveeni omista aaseista, päätin nopeasti, että he tulevat olemaan elämäni viimeiset lemmikkinä hankitut eläimet. Opetellessani uutta arkea pitkäkorvaisten ystävieni kanssa aloin huomata ristiriitaisen olon kasvavan sisälläni. 

Samaan aikaan kun lepertelin aaseilleni ja huolehdin hermoillen heidän hyvinvoinnistaan kuin juuri vanhemmaksi tullut, tori.fi feedini täyttyi hevostarvikkeiden lisäksi myytävistä eläimistä, joita kaupiteltiin halukkaille pilkkahintaan. Etenkin kanalintujen ja kanien määrä somen kauppapalstoilla sai minut toden teolla havahtumaan siihen, kuinka helppoa - ja halpaa - tiettyjen lajien ostaminen netissä on. Kolikon kääntöpuolelle jäävät kotia etsivät eläimet, joita eläinsuojeluyhdistyksillä on jonoksi asti ympäri Suomen.

Ajatus kodin tarjoamisesta rescue-eläimelle voi tuntua monimutkaiselta tai pelottavalta - niin se tuntui minullekin - mutta se on teko, joka yhdistää henkilökohtaisen merkityksellisyyden ja eettisen vastuun. Adoptoimalla rescue-eläimen ei pelkästään pelasta yhtä eläintä, vaan myös tukee laajempaa eläinten oikeuksien edistämistä ja osoittaa solidaarisuutta niiden puolustamiselle. Jokainen pelastettu eläin vähentää tarvetta uusien yksilöiden tuotantoon, samalla kun nostetaan tietoisuutta eläinsuojelusta. 

Usein rescuet ovat myös hyvin sopeutuvaisia ja joustavia, jos olosuhteet ovat kunnossa ja ihminen on valmis näkemään vaivaa ymmärtääkseen elämäänsä tulleen yksilön tarpeita, pelkoja ja ilonaiheita.

 Monet rescue-eläimet kantavat mukanaan fyysisiä tai psyykkisiä vammoja, jotka vaativat kärsivällisyyttä ja ymmärrystä. Turvakodin elämä onkin opettanut paljon empaattisuudesta ja pitkäjänteisyydestä. 

Prosessi rescuen kanssa on enemmän kuin vain eläimen adoptoimista. Se on matka, jossa saa oppia apua tarvinneen yksilön tarpeista ja tarjota turvan, jollaisen jokainen ansaitsee. 

Menneisyyden hankalat kokemukset eivät parane hetkessä, mutta kun ne alkavat parantua, omakin olo alkaa tuntua voittajalta. Kun meille säikkyinä, resurssiaggressiivisina ja lähes kaljuina tulleet neljä kanaa alkoivat kasvattaa kiiltäviä höyheniä pyrstöönsä ja lakkasivat juoksemasta minua karkuun, koin sellaista iloa, jota on hankala selittää.

Olemme saaneet tarjota kodin aasille, joka oli jätetty pellolle lähes oman onnensa nojaan, ja jonka kaviot olivat kasvaneet vaarallisen pitkiksi. Aluksi aasi lähti karkuun joka kerta, kun hänen jalkoihinsa yritti koskea. Viikkojen kuluessa pelko väheni ja lopulta jokaisen kavion sai nostettua ilmaan puhdistamista varten.   

Prosessi rescuen kanssa on enemmän kuin vain eläimen adoptoimista. Se on matka, jossa saa oppia apua tarvinneen yksilön tarpeista ja tarjota turvan, jollaisen jokainen ansaitsee.