Villaa markkinoidaan usein eettisenä ja ekologisena materiaalina ja ajatus pehmeään villapaitaan kääriytymisestä kylmällä pakkaskelillä tuntuukin hyvin lohduttavalta. Monen mielikuvissa villantuotannossa lampaat saavat elää pitkän, onnellisen elämän ja heidät keritään pehmeästi, paijaten ja rapsuttaen.

Tämä mielikuva onkin se, jota villateollisuus on kuluttajille mainostanut, mutta se ei valitettavasti voisi olla kauempana todellisuudesta. 

Villantuotanto on suorassa yhteydessä lampaanlihan tuotantoon, sillä lampaat kasvatetaan sekä niiden villan, että lihan takia. Villantuotannossa käytettävät lampaat päätyvät siis lopulta teurastamolle ja sieltä kuluttajien lautasille. Lampaat teurastetaan hyvin nuorena: noin 5-6 -vuotiaina, kun heidän tuottavuutensa laskee, vaikka lampaan luonnollinen elinkaari on 10-12 vuotta. Tuotannossa harva lammas saa elää näin pitkään.

Lisäksi lampaat kohtaavat lukuisia hyvinvointiongelmia kurjista olosuhteista kovakouraiseen käsittelyyn ja kivuliaisiin toimenpiteisiin.

Suurin osa villasta tulee ulkomailta — kotimaisen villan markkinaosuus on vain muutaman prosentin. Villan suurimpana tuottajamaana toimii Australia, jossa muun muassa merinolampaiden mulesing-leikkaus on vakava hyvinvointiongelma. Mulesing on barbaarinen käytäntö loisten aiheuttamien infektioiden estämiseen. Siinä lampaan peräaukkoa ympäröivä iho leikataan pois ilman kunnollista kivunlievitystä. Se on lampaalle äärimmäisen kivulias ja psyykkistä kärsimystä aiheuttava toimenpide.

Australiassa ja muissa suurissa lammasmaissa lammaslaumat vaeltavat laajoilla alueilla. Tämä on johtanut siihen, että sairaat ja loukkaantuneet lampaat jäävät usein ilman tarvittavaa hoitoa, kun resurssit eivät riitä pitämään lampaista yksilöllistä huolta. Maailmassa 15-20% karitsoista kuolee jo ennen teurastusta muun muassa sairauksiin ja nälkään. 

Lisäksi Australiassa lukuisat lampaat joutuvat meriteitse viikkoja kestäville teuraskuljetuksille, joissa ne kärsivät muun muassa nälästä, janosta, kylmyydestä, kuumuudesta ja sairauksista. Osa lampaista kuolee jo näiden äärimmäisten rankkojen laivamatkojen aikana. Lampaiden kuljetukset Australiasta meriteitse tullaan lopettamaan vasta toukokuussa 2028 ja kuljetukset maateitse saavat jatkua sen jälkeenkin. Australian lisäksi myös muun muassa EU:ssa lampaat joutuvat kokemaan päivien tai jopa viikkojen mittaisia teurasmatkoja toisiin maihin altistuen nälälle ja janolle.

Vaikka villa onkin perinteinen ja lämpöä pitävä materiaali, nykyään on runsaasti vaihtoehtoja, jotka tarjoavat samanlaisia ominaisuuksia ilman eläinten hyvinvoinnin vaarantamista. Teknologisten innovaatioiden ja kestävän kehityksen edistymisen myötä synteettiset materiaalit, kuten polyesteri ja nailon, sekä luonnonmateriaalit, kuten puuvilla, hamppu ja pellava, ovat erinomaisia vaihtoehtoja villalle.