Jos ihmisen lihansyöntiä rajoitetaan, pitäisikö susilta kieltää muiden eläinten syöminen? Tämä kysymys toistuu kerta toisensa jälkeen, kun mediassa tai politiikassa nousee esille vegaaniruokavalio tai koulun kasvisruokapäivät. 

Vaikka erottelemmekin ihmisen tavallisesti aina muiden eläinten yläpuolelle, puolustaessamme lihansyöntiämme olemme leijonien ja muiden lihansyöjien kanssa yhtä. Puhumme leijonien tarpeesta tappaa gaselli samalla kun piippaamme itsepalvelukassalla pekonia ja makkaraa.

Maailma olisi aika erilainen paikka, jos villin luonnon säännöt ohjaisivat ihmisten luomia lakeja ja säädöksiä. Luonnossa kun tapahtuu niin käsittämättömän brutaaleja asioita. Ihmiset ovat kuitenkin kykeneväisiä näkemään villielämän raakuuden ja ovat luokitelleet monet tuiki tavalliset eläinten elämän aspektit ihmisten keskuudessa laittomaksi. 

Oikeussalissa ei kelpaa perusteluksi se, että tiikerit tai apinatkin tekevät näin.

Toisin kuin meillä ihmisillä, susilla ja muilla eläimillä ei ole käsitystä siitä, onko toisen eläimen syöminen moraalisesti oikein vai väärin. Mahan kurniessa ne nappaavat hampaisiinsa jäniksiä ja mui ta pieniä nisäkkäitä.

Susilla ei ole yliopistoja, joissa toisten eläinten kivun tuntemista on arvioitu satoja vuosia, tai filosofeja, joiden luentoja voi katsoa YouTubesta. 

Ihminen taas pystyy tarkastelemaan omaa toimintaansa monelta eri näkökulmalta. Voimme arvioida eläinten vangitsemisen tarpeellisuutta ja eettisyyttä. Eläinten kuolemalla on meille moraalinen hintalappu. 

Päätös häkittää ja teurastaa eläin ei ole silkka vahinko vaan suunniteltu ja tietoinen valinta. Miljardiyrityksen bisnes, jonka onnistumista esitetään osakkeenomistajille. 

Ja kun puhumme nykyhetken eläintuotannosta, luonnollisuudella ei ole enää sen kanssa mitään tekemistä. Epäluonnollisen suuriksi ja tuottaviksi jalostetut eläimet elävät ja kuolevat heille täysin epäluonnollisissa olosuhteissa. 

Ihmisen jalostetut eläimet eivät muistuta enää luonnossa asuvia lajikumppaneitaan edes etäisesti. Monesti kuvittelemme niiden olevan jopa eri lajeja. 

Saattaisimme hämmentyä suuresti nähdessämme kanaparven nukkuvan puun oksilla, koska emme ole nähneet kyseistä eläintä ikinä niille täysin luonnollisessa ympäristössä vaan jättimäisissä broilerihalleissa. Mutta munijakanoillakin on linnuille ominainen tarve suojautua maan pinnalla vaanivilta pedoilta.

Eläintuotannosta keskustellessa on puhuttava kastroinnista, sarvien kasvun pysäytyksestä, liikkumisen rajoituksesta ja tainnutuslaitteista. Alan standarditoimenpiteistä.

Silti luonnollisuus sujahtaa samaan lauseeseen lypsyrobotin ja keinosiemennyksen kanssa. Kun astut broilerihallin sisälle, luonnonmukaisuus tulee tuskin ensimmäisenä mieleen. 

Itse lihan syöminen on toki luonnollista, sitä ei käy kiistäminen. Olemmehan anatomisesti sekasyöjiä, jotka voivat elää sekä kasveilla että lihalla. Kuitenkin pelkkä luonnollisuus on kehno keino perustella toimintaamme. Mahdollisuus tekoon ei tarkoita, että se olisi uhriton tai oikein. 

Vaikka voisimme satuttaa tai vangita käytännössä minkä tahansa eläimen, tällä luonnollisella teolla olisi kärsijä.

Loppujen lopuksi poimimme luonnollisuusargumentteja usein varsin epäjohhdonmukaisella tavalla. Olisihan meille paljon luonnollisempaa asua metsässä tai vuoristoissa ja hyödyntää kommunikoinnissa kaikkea muuta kuin älypuhelimia. 

Ihmisille luonnollista syöpää hoidetaan epäluonnollisilla hoitomenetelmillä, kuten sädehoidolla ja kemoterapialla. Koko länsimaalainen terveyshuolto menisi uusiksi, syntymästä kuolemaan, jos luonnollisuus olisi ihmistoiminnan tärkein ominaisuus.

‍