Ensimmäiset meille tulleet tehotuotantokanat herättivät pohtimaan eläinten hyvinvointia ja opettivat, kuinka eettinen vastuu ulottuu myös pieniin päätöksiin arjessa.

Nämä kanat tulivat meille turvakoti Auroraan Pohjois-Pohjanmaalta, kasvattajalta, joka kurvasi lähikauppani parkkipaikalle maalaismaisemista tutulla avolava-autolla. Auton perässä oli tavallinen kuomuperäkärry, jonka sisältä paljastui kymmenittäin kanankuljetuslaatikoita. Ilma oli hautovan kuuma, eikä kärryssä ollut minkäänlaista ilmastointia. Menin näystä sanattomaksi.

Sivusilmällä huomasin, että samalta noutopaikalta kanoja hakeva perheenisä kurtisteli myös kulmiaan laatikoiden sisällä kyyhöttäville kanoille. Hän kommentoi tilallisille helteestä raskasta ilmaa ja pyyhki otsaansa kuin demonstroidakseen, että hikeä pukkaa. Autosta ulos kömpinyt pariskunta oli ajanut aamusta asti pitkin Pohjois-Suomea kanalähetyksensä kanssa, eivätkä he selvästi olleet juttutuulella.

Etenkin pariskunnan mies vaikutti lähes vihaiselta: hän kiskoi kanoja jaloista ja survoi näitä säälimättä laatikosta toiseen. Perheenisälle hän puuskahti, etteivät kanat tunne kipua, eikä niillä ole kuuma. Kun pääsin kotiin, totesin silloiselle puolisolleni: “Onneksi et tullut mukaan, oli aika raakaa meininkiä.”

Tein kanoja kuljettaneesta pariskunnasta eläinsuojeluilmoituksen, mutta en koskaan saanut vastausta ilmoitukseeni. Suomessa eläinten kuljetusta säädellään sekä kansallisella että EU-tasolla, ja lakien tarkoitus on taata eläinten hyvinvointi kuljetuksen aikana. Suomessa Ruokavirasto ja aluehallintovirastot valvovat eläinkuljetusten sääntöjen noudattamista. Jos sääntöjä rikotaan, voidaan määrätä sanktioita tai kieltoja. Valvontatoimien tarkkaa määrää tai tilastointia sanktioista ei kuitenkaan julkaista, joten tietoa valvonnan todellisesta laajuudesta on vaikea saada. 

Nuo ensimmäiset kolme kanaani olivat Brown nick -rotuisia ruskeita tehomunijoita. Brown Nick on yleinen munintakäyttöön jalostettu kanarotu, joka tunnetaan erityisesti sen ruskeista munista ja tasaisesta munantuotannosta. Se on hybridiristeytys, joka on kehitetty tarkasti valikoitujen linjojen kautta, ja se kuuluu usein kaupallisten kanaloiden valikoimiin hyvän tuotantokapasiteettinsa ansiosta.

Kanojen aktiivisin munintakausi kestää reilun vuoden, jolloin ne munivat vuodessa yli 300 munaa - muutos on valtava siihen nähden, että jalostettujen kanarotujen luonnonvarainen kantamuoto punaviidakkokana (Gallus gallus) munii vain noin 10-15 munaa vuodessa. Tämä määrä syntyy yleensä kahdessa tai kolmessa pesinnässä, ja jokaiseen pesueeseen kuuluu tavallisesti 4–6 munaa.

Tehomunijarodut, joista yleisin Brown Nickin lisäksi on valkoinen Lohmann LSL, kärsivät lukuisista terveysongelmista, joiden syntipukkina pidetään jatkuvaa ja runsasta munintaa. 

Näitä ensimmäisiä kanoja ostaessani en tiennyt juuri mitään eri kanarotujen välisistä ominaisuuksista tai jalostuksen aiheuttamista ongelmista kanojen kehoille. Koko tietämykseni kanaeläimistä oli hyvin pintapuolista: olinhan vasta muutama päivä sitten vastaanottanut tilallemme rescue-kukon, jonka silloinen työkaverini oli saanut kummipojaltaan lahjaksi.

Kummipojan mielestä lahjakukko oli hauska vitsi, työkaverini mielestä ei. Hän sääli kukkoa, joka kiekui sydäntäsärkevästi omakotitalon pihalla piinaten naapureita ja talon väkeä. Työkaveri tarjosi Marskiksi nimettyä kukkoa meille pahaenteisellä viestillä: “Sinä oot mun viimeinen toivo. Jos sinä et pysty ottamaan tätä, Marski menee illalla pataan.” En pystynyt kieltäytymään, vaan rakensin kukolle väliaikaismajoituksen tallirakennuksen taakse ja aloin etsiä pikaisella aikataululla Marskille kanoja, sillä en halunnut hänen joutuvan elämään pitkään ilman lajitovereita. 

Pohjois-Suomessa kanoja ei kaupata samaan tahtiin kuin esimerkiksi Varsinais-Suomessa tai Etelä-Pohjanmaalla, mutta vaihtoehtoja löytyi kuitenkin useampia vain yhdellä Tori.fi-haulla. Valitsin ilmoitusten joukosta sen, jonka kanssa aikataulut sopivat parhaiten yhteen ilman, että minun täytyi lähteä usean tunnin ajomatkan päähän kanoja hakemaan. Tuolloin en vielä ajatellut ostopäätökseni eettisyyttä: ajattelin tekeväni hyvän teon ostamalla Marskille lajitovereita. Kanat maksoivat 30 euroa kappaleelta.

Syksyisin Facebook-ryhmät täyttyvät kukkoresepteistä ja kuvista, joissa nyljetty muutaman kuukauden ikäinen kukon ruho on matkalla uuniin yrttipedillä retkottaen. 

Vasta tuon ensimmäisen kanojen oston jälkeen minulle alkoi valjeta, kuinka laajalle levittäytynyttä harrastekanabisnes Suomessa on. Tori.fi, Facebookin ryhmät ja Munanetti pullistelevat kotikasvattajia ja -harrastajia, jotka joko antavat kanojensa hautoa, tai haudottavat tipuja hautomakoneilla useita kertoja vuodessa ja kauppaavat nuorikoita ympäri vuoden.

Kesäkanojen pitämisen ongelmista muistuttavista muutamista aktiivisista somekäyttäjistä huolimatta kesäkanojen ostaminen on valitettavan yleistä, ja usein kanoja otetaan kesämökkien pihoille juurikaan miettimättä, mitä kanoille tapahtuu ilmojen viiletessä. Kukkojen kohdalla yleisin kaupitteluviesti on “pitoon tai pataan” -ilmoitus, jossa ylijäämäkukoista yritetään päästä eroon niin, ettei niitä tarvitse itse tappaa. Syksyisin Facebook-ryhmät täyttyvät kukkoresepteistä ja kuvista, joissa nyljetty muutaman kuukauden ikäinen kukon ruho on matkalla uuniin yrttipedillä retkottaen. 

Monilta kotikanaloiden pitäjiltä jää usein huomaamatta eläintenpidon mukanaan tuoma eettinen vastuu ja oman toiminnan kriittinen tarkastelu. Eläimen omistaminen merkitsee paljon enemmän kuin vain sen perustarpeiden täyttämistä. Vaikka emme voi palata ajassa taaksepäin korjataksemme virheitämme tai laiminlyöntejämme, voimme aina kasvaa ja oppia.

Tiedon lisääntyessä myös mahdollisuus muuttaa toimintatapojamme avautuu. Itsekään en enää katso kanoja tai niiden oloja samalla tavalla kuin silloin, kun ensimmäinen kesä Peten, Penan ja Pinnin kanssa alkoi.

Ensimmäisten kolmen Brown Nick -kanan hautaaminen – ja myöhemmin jokaisen Eläinten turvakoti Auroraan saapuneen tehorotuisen hybridin hyvästeleminen – on tehnyt äärimmilleen jalostettujen kanojen terveysongelmat surullisen tutuiksi.

Jokainen näistä kanoista on kuollut kehon pettämiseen: munanjohtimen tukkeutumiseen, sydänkohtaukseen tai munanjohtimen ulosluiskahtamiseen. Yksikään tehokanoistamme ei ole elänyt yli 3-vuotiaaksi, vaikka olen yrittänyt parhaani tehdäkseni olosuhteet mahdollisimman stressittömiksi. 

Ensimmäiset kanat opettivat minulle, että omat valintamme eivät ole koskaan yksinkertaisia, ja että niiden seuraukset ulottuvat kauas. Jokaisella ostopäätöksellä on merkitys, liittyy se sitten ruoan kuluttamiseen tai toisen, elävän yksilön elämän muuttamiseen. Ratkaisevaa on, pystymmekö oppimaan pois vanhoista uskomuksistamme ja tavoistamme - ja muuttamaan sillä tavoin yhteiskuntaa ympärillämme.