Kun untuvikot saapuvat hautomosta kasvatustiloille, heidät kaadetaan ulos laatikoista suoraan massan sekaan. Viisi viikkoa myöhemmin, kasvettuaan valtavan kokoisiksi, linnut kerätään koneilla takaisin laatikoihin ja kuljetetaan teurastamolle. Broilerin, Suomen yleisimmän linnun, lyhyt elämä on täynnä kärsimystä.

‍Nopeutettu kasvu

Maailmalla ei ole montaa eläintä, jonka kehoa on manipuloitu näin paljon. Linnulta on viety pois liikkumisen helppous ja ketteryys ja panostettu jalostuksessa lihasten jättimäiseen kasvuun. Siis suurempaan määrään lihaa. 

Kun 1950-luvulla broileria piti kasvattaa 16 viikkoa teuraspainoon, nykyään broileri kasvaa Suomessa teuraspainoonsa alle kuudessa viikossa.

"Broilerien jalostus tuntuu olevan se ehkä kaikkein pahiten pieleen mennyt jalostus, eläinterveyden ja hyvinvoinnin kannalta. Eläimet, joilla on niin paljon tuotannosta johtuvia sairauksia ja vaivoja. Ei sellaista lemmikkipuolella todellakaan katsottaisi."

-Tietokirjailija Mari Koistinen

Esimerkiksi Aasian metsissä asusteleva punaviidakkokana painaa 35 päivän ikäisenä vain 300 grammaa, kun taas yleisin broilerihybridi Ross 308 painaa samassa iässä keskimäärin 1,7 kiloa. Tämä kasvu on yli kuusinkertainen luonnolliseen verrattuna, ja sen seuraukset ovat vakavia.

Tietokirjailija Mari Koistinen pitää broilerintuotantoa äärimmäisen ongelmallisena: "Broilereiden jalostus tuntuu olevan se ehkä kaikkein pahiten pieleen mennyt jalostus, eläinterveyden ja hyvinvoinnin kannalta. Eläimet, joilla on niin paljon tuotannosta johtuvia sairauksia ja vaivoja. Ei sellaista lemmikkipuolella todellakaan katsottaisi."

Tiheät kasvatusolosuhteet

Suomessa broilerit kasvatetaan tiheämmin kuin missään muussa Euroopan unionin maassa, maksimaalisella kasvatustiheydellä, 42 eläinkiloa neliömetriä kohti. Tämä tarkoittaa 17-22 lintua neliömetriä kohti, jolloin yhdellä linnulla on käytännössä alle A4-paperiarkin verran tilaa. Broilerihalleissa ei myöskään ole ikkunoita, joten linnut eivät koskaan näe luonnonvaloa.

”Itsestään kuolleet”

Monet broilerit kuolevat ennen teurastamoa. Ala käyttää termiä "itsestään kuolleet" kuvaamaan näitä lintuja. Suomen kasvattamoissa kuolleisuusprosentti on yli 3 prosenttia.

Tämä tarkoittaa, että yli 2,5 miljoonaa broileria kuolee vuosittain erilaisiin terveysongelmiin, nälkään tai janoon. Yleisin kuolemansyy on äkillinen sydänkuolema, koska sydänlihas ei pysy muun kehon kasvun mukana.

Myös ne terveysongelmat, jotka eivät johda kuolemaan, voivat olla erittäin kivuliaita. Murtunut olkapää tai nivelongelmat eivät yksinään tapa, mutta kuvaavat yksilön terveyden tilannetta. Non-starter syndrooma kuvaa yksilöitä, jotka eivät opi syömään tai juomaan itsenäisesti ja kuolevat nälkään ja janoon.

Liikkumisvaikeudet

Suurimmalla osalla broilereista on myös liikkumisvaikeuksia suureksi jalostetun rintalihaksen ja tästä johtuvien jalkaongelmien takia. He kävelevät hitaasti ja usein pysähdellen.

Kasvatuksen loppuvaiheessa kävely hidastuu entisestään, ja jotkut linnut lopettavat liikkumisen kokonaan kipujen vuoksi. Liikkumisvaikeudet estävät broilereita toteuttamasta luonnollista käyttäytymistään, kuten ruoan etsimistä ja höyhenten pesemistä ja pahimmillaan johtavat jopa kuolemaan.

Tutkimukset ovat osoittaneet, että kipulääkkeiden antaminen broilereille lisää heidän liikkumistaan ja parantaa heidän elämänlaatuaan. Kun linnuille tarjotaan tavallista rehua ja kipulääkitystä sisältävää rehua, he valitsevat jälkimmäisen. Broilerit eivät siis ole luonnostaan apaattisia ja passiivisia, vaan nimenomaan jalostus ja olosuhteet vaikuttavat lintujen käytökseen.

Emobroilerit

Myös broileriemoilla on vakavia terveysongelmia. Vuonna 2017 tehdyssä tutkimuksessa 64 prosentilla tutkituista broileriemoista oli vakavia vaurioita teurasiässä.

‍Emolintujen kasvua hidastetaan tarkoituksella nälkiinnyttämällä lintuja, jotta he pysyisivät elossa pidempään. Jatkuva nälkä, suuret parvikoot ja virikkeetön ympäristö aiheuttavat linnuissa stressikäyttäytymistä kuten toistensa tai ympäristön nokkimista.

Siipikarjaa tutkiva eläinlääketieteen tohtori Eija Kaukonen kertoo tutkijoiden haasteista Suomessa: "Tutkijoiden on todella vaikea päästä emobroileritilalle. Pätevä syy, miksi ei päästetä, on toki tautisuojaus, mutta asiantuntijat osaisivat kyllä sen kanssa toimia. Joku voisi jopa pohtia, että tautisuojaa käytetään tekosyynä”.

Voiko broilerin olemassaoloa siis kutsua enää elämäksi? Eläin on toki elossa; hän hengittää, syö, juo ja näkee unia.

Alalla mainostetaan, että perustarpeet on tyydytetty ja lämpötila sekä ruokinta optimoitu. Silti, kieli ei käänny kutsumaan tämän äärimmäisyyksiin jalostetun eläimen elämää terveeksi tai arvokkaaksi. Lajityypillisyydestä puhumattakaan.