Ratsastus on monelle rakas harrastus tai jopa elämäntapa - ja monesti hevosharrastajat välittävätkin suuresti hevosystävistään. Valitettavasti tästä huolimatta ratsastus kuitenkin tyypillisesti vaarantaa hevosten fyysisen ja psyykkisen hyvinvoinnin. ‍

Eläinoikeusnäkökulmasta ratsastuksessa on lukemattoman paljon ongelmia, jotka liittyvät niin hevosten luonnollisen käytöksen estymiseen kuin hevosille aiheutuvaan stressiin ja kipuun. 

Painetta aiheuttavat varusteet, taitamattomat ratsastajat ja vanhanaikaiset koulutusmetodit

Painetta aiheuttavat tai epäsopivat varusteet kuten kuolaimet tai puristava satula, aiheuttavat hevosille fyysistä epämukavuutta tai kärsimystä ja voivat johtaa erilaisiin terveysongelmiin. Esimerkiksi liiallista painetta aiheuttava satula voi johtaa hevosen selän kipeytymiseen ja siten myös hevosen kokonaisvaltaisen hyvinvoinnin heikentymiseen.

Ongelman ydin on tietysti jo siinä, miten normalisoitua on laittaa metallipalat eli kuolaimet hevosen suuhun ja aiheuttaa niillä hevoselle painetta. Jos koirille tehtäisiin näin, siitä syntyisi varmasti suuria konflikteja.

Jokainen ratsastaja on joskus myös ollut aloittelija ja antanut virheellisiä apuja, se kuuluu asioiden opetteluun. Valitettavasti ratsastuksessa nämä virheet tulevat aina hevosen hyvinvoinnin kustannuksella aiheuttaen hevoselle kipua, stressiä ja jopa pelkoa. Tutkimuksessa 74 %:lla 19 ratsastuskouluhevosesta todettiin vakavia selkäongelmia, jotka olivat yhteydessä ratsastajien istuntaan ja tasapainoon.

Hevosten käsittelyssä ja koulutuksessa negatiivisen vahvisteen käyttö on edelleen standardimenetelmä, vaikka tieteellinen tutkimus tukee positiivisen vahvisteen eli palkkion käyttämistä hevosten kouluttamisessa. Negatiivisessa vahvistamisessa käytetään painetta, joka poistetaan vasta, kun hevonen reagoi toivotulla tavalla.

Lisäksi hevosten käsittelyssä käytetään valitettavan usein myös suoraa rankaisemista, kuten raipalla lyömistä tai potkimista – käytäntöjä, jotka aiheuttavat hevoselle kipua ja pelkoa.

Euroopan Ratsastajainliitto (EEF) keräsi 9 000 ihmisen kattavassa kyselyssä kokemuksia hevosten hyvinvoinnista. Kyselyn painopisteenä olivat hevosten hyvinvointi kotioloissa, piilossa yleisöltä tai tuomareilta. Vastauksista kävi ilmi, että kaltoinkohtelua ilmenee ratsastuksen kaikilla eri tasoilla. Etenkin rahan ja kilpailujen aiheuttama paine koettiin suurena tekijänä hevosten kaltoinkohtelulle.

Myös Hevosväkivallankumous -kampanjan vuonna 2021 toteuttaman verkkokyselyn mukaan 85% vastaajista kertoi nähneensä hevoseen kohdistettavan väkivaltaa Suomessa viimeisen viiden vuoden aikana. 59% vastanneista kertoi myös itse käyttäneensä voimakeinoja hevosen käsittelyssä viimeisen viiden vuoden aikana.

Vankeudessa eläminen: Rajoitetut tilat ja yksinäisyys

Vaikka ratsastuksessa käytettävät hevoset eivät usein enää muistuta villihevosta, niiden biologiset tarpeet ja käyttäytyminen pohjautuvat kuitenkin samaan, noin 54 miljoonaa vuotta kestäneeseen lajievoluutioon. Luonnossa hevonen vaeltaa laumassa noin 40 000 hehtaarin kokoista aluetta vuoden saatossa ja kävelee päivässä noin 12-20km.

Monet ratsuhevoset sen sijaan viettävät suurimman osan elämästään eristettyinä ahtaissa karsinoissa ja tarhoissa, joiden tilat eivät mahdollista riittävää liikkumista tai hevoselle äärimmäisen tärkeää fyysistä interaktiota lajitoverin kanssa.

Tutkimusten mukaan sosiaalinen kanssakäyminen ja fyysinen kosketus lajitovereiden kanssa on hevosen hyvinvoinnille ratkaisevaa. Suomessa vain alle 30% hevosista saa olla yhdessä lajitoverin kanssa ympäri vuorokauden ja jopa 60% kilpahevosista on joko aina eristettynä tai suurimman osan ajasta eristettynä.

Luonnollisen vaellusvietin ja laumaelämän puuttuminen johtavat hevosten psyykkiseen kärsimykseen. Nämä käytöstarpeet ovat kehittyneet hevosille miljoonien vuosien aikana ja niiden estyminen johtaa hevosilla esimerkiksi turhautumiseen, ahdistuneisuuteen, pelokkuuteen, impulsiivisuuteen, sulkeutuneisuuteen tai aggressiivisuuteen. 

Ruokinta ja kivuliaat mahahaavat

Sen lisäksi, että hevonen on biologialtaan vaeltava laumaeläin, on se myös jatkuvasti ravintoa kuluttava eläin. Tämä tarkoittaa sitä, että luonnossa hevonen pureskelee noin 10-18h vuorokaudessa ja 60-80% hevosen elämästä kuluu ravinnon kuluttamiseen.

Tämä on oleellinen asia ottaa huomioon, kun mietitään ratsastusurheilun ongelmakohtia, sillä vankeudessa hevonen pureskelee vain noin 1-2h vuorokaudessa. Muun muassa tästä syystä jopa 90%:lla vankeudessa elävistä hevosista on kivuliaita vatsahaavoja. Hevosen mahalaukku erittää jatkuvasti mahahappoa, joka auttaa ruoan sulattamisessa.

Kun hevonen ei syö tarpeeksi säännöllisesti, tämä mahahapon eritys voi jatkua tyhjään mahalaukkuun, mikä altistaa mahalaukun limakalvon vaurioille. Vatsahaavalle altistavia tekijöitä ovat ruokintatiheyden lisäksi rehutyyppi, hevosen rotu, hoitokäytännöt (yksinolo, tarhaus yksin tai tarhauksen puute, vedensaannin puute), sekä rasitus (rasittavuus ja kesto). 

Hevosten jalostuksen ongelmat: Ulkonäkö ja käyttötarkoitus ennen terveyttä

Ratsastuksen maailmassa monet hevosrodut ovat joutuneet liiallisen jalostuksen uhreiksi ja hevosten terveys on jäänyt toissijaiseksi asiaksi käyttötarkoituksen ja ulkonäön rinnalla. Sisäsiittoisuudella on korostettu tiettyjä, toivottuja piirteitä ja ominaisuuksia, jotka johtavat esimerkiksi tuki- ja liikuntaelimistön ongelmiin.

Hevoset kärsivät, kun niiden fyysistä hyvinvointia uhrataan esteettisten ihanteiden ja suorituskyvyn maksimoimisen vuoksi. Terveysongelmia, jotka voivat ilmetä jalostuksen seurauksena, ovat muun muassa virheelliset jalka-asennot, hengitystievaivat, ihottuma-alttius, osteokondroosi ja hammasvioista kärsiminen. Jopa 25 %:lla eurooppalaisista urheiluhevosista esiintyy tuki- ja liikuntaelimistön kehityshäiriötä osteokondoosia.

Nämä rakenteelliset ja toiminnalliset ongelmat voivat merkittävästi haitata hevosten elämänlaatua ja altistaa ne kivulle, erityisesti fyysisessä työssä.

‍Kilpailujen aiheuttama stressi

‍Kilpailumatkat aiheuttavat hevosille usein stressireaktioita. Kuljetukset, uudet ympäristöt ja kilpailupaineet vaarantavat hevosten fyysisen ja psyykkisen hyvinvoinnin. Saaliseläimenä hevonen viihtyy parhaiten rauhallisessa ympäristössä, itselleen tuttujen ja ystävällisten lajitovereiden ympäröimänä. Kilpailuissa sen sijaan on paljon melua, toisilleen tuntemattomia hevosia sekä stressaantuneita ratsastajia.

Stressaavan ympäristön lisäksi kilpailutilanteissa hevoset joutuvat usein kohtaamaan kovakouraista kohtelua, kun voitonhalu ohittaa eläinten hyvinvoinnin. Kilpailujen aiheuttama paine on suuri riskitekijä eläinten hyvinvoinnille.

Hevosten hyödyntäminen ratsastuskouluissa: Rahan voima ennen eläinten hyvinvointia‍

Ratsastuskoulut, jotka tarjoavat mahdollisuuden oppia ratsastustaitoja, ovat monesti keskittyneet enemmän taloudelliseen voittoon kuin hevosten hyvinvointiin. Aikataulu- ja suorituspaineet voivat johtaa huonoon kohteluun, kehnoon ravitsemukseen ja hevosten ylikuormittamiseen.

Ratsastuskouluissa hevoset muuttuvatkin usein välineiksi taloudellisen hyödyn tavoittelussa ja heitä ylikuormitetaan niin henkisesti kuin fyysisesti. Epäluonnolliset olosuhteet, osaamattomat ratsastajat ja vanhanaikaiset opetusmetodit aiheuttavat hevosille kärsimystä. Yhdellä ratsastuskouluhevosella voi olla viikossa lukuisia eri ratsastajia ja käsittelijöitä, mikä on hevoselle stressaavaa jo itsessään.

Monet hevoset myös joutuvat työskentelemään monta tuntia päivässä, ja tunneilla heitä usein potkitaan, lyödään raipalla ja revitään tai nypitään suusta.

Näkymätön kärsimys ja opittu avuttomuus

Hevoset ovat mestareita peittämään heikkouksiaan ja terveysongelmiaan. Tämä johtuu niiden luontaisesta selviytymisvaistosta, joka perustuu saalistajan välttelyyn. Luonnossa heikko eläin on altis saalistajille, joten hevoset pyrkivät mahdollisimman pitkään peittämään terveysongelmiaan.

Tämä luo uuden hyvinvointiongelman, sillä tästä syystä ratsastajan tai valmentajan voi olla vaikeaa havaita hevosen kipua. Vastoin yleistä harhaluuloa, hyvin suorittava hevonen ei tarkoita, että hevonen ei voisi kärsiä kivusta tai epämukavuudesta.

Opittu avuttomuus tarkoittaa tilannetta, jossa eläin tai ihminen oppii, ettei hänellä ole vaikutusmahdollisuuksia ympäristöönsä. Hevosilla tämä voi ilmetä erityisesti, kun he altistuvat toistuville kivuliaille tai epämiellyttäville tilanteille, jossa heillä ole mahdollisuutta vaikuttaa tilanteeseen tai välttää sitä.

Esimerkiksi, jos hevonen toistuvasti kokee kipua ratsastuksen aikana, mutta ei saa helpotusta tai mahdollisuutta välttää kipua, hän voi oppia tuntemaan olonsa avuttomaksi. Tämä voi ilmetä esimerkiksi passiivisena käyttäytymisenä, kuten haluttomuutena liikkua tai vastarintana ratsastustilanteissa.

Usein tällaiset hevoset leimataan luonteeltaan hankaliksi, vaikka kyse on todellisuudessa siitä, että hevonen voi pahoin. Tutkimusten mukaan hevosten kasvojen ilmeet voivat kertoa paljon hevosen kivusta.

Entä, kun hevosella ei voida enää ratsastaa?

Hevosen arvo määräytyy yleensä sen käyttöarvon mukaan. Hevospiireissä ei ole lainkaan tavatonta, että jopa nuoren hevosen joutuessa pois ratsukäytöstä, se lopetetaan. Tämä on niin tavanomainen käytäntö, että sitä harvemmin piireissä edes kyseenalaistetaan.

Hevonen on kallis investointi ja hevosesta aiheutuu "omistajalleen" jatkuvasti suuria kuluja. Siksi monesti priorisoidaan sitä, että harrastusta/ammattia voidaan jatkaa uuden hevosen kanssa sen sijasta, että kustannettaisiin niin sanotusti käyttökelvottoman hevosen elämää. Jotkut hevoset eutanisoidaan ja osa päätyy jopa teurastamolle. 

Onko ratsastus siis eettistä?

Näiden asioiden valossa on selvää, että ratsastus nykymuodossaan ei ole eettisesti kestävää. Tiukemmat hyvinvointistandardit, laajempi valvonta ja vastuullisempi suhtautuminen hevosiin ovat ensiaskelia kohti hevosten parempaa hyvinvointia.

Niin kauan kuin hevosilla ei ole mahdollisuutta luonnolliseen käyttäytymiseen ja kivuttomaan elämään, ei ratsastusta voida kutsua eettiseksi harrastukseksi.