Eläinkokeet ovat olleet lääketieteellisen tutkimuksen kulmakivi vuosikymmeniä, mutta nykyisin niiden hyödyllisyys ja eettisyys kyseenalaistetaan yhä voimakkaammin. Esimerkiksi vuonna 2022 EU:ssa käytettiin noin 8,4 miljoonaa eläintä tutkimustarkoituksiin, ja Suomessa luku on vaihdellut 70 000 ja 120 000 eläimen välillä viime vuosina​​. Näihin lukuihin ei kuitenkaan sisälly kaikki eläimet: geenimuunneltujen kantojen ylläpitoon käytetään lisäksi jopa 210 000 eläintä vuodessa.

Eniten tutkimuksissa käytetään hiiriä, kaloja ja rottia, mutta mukana on myös esimerkiksi koiria, sikoja, kaneja ja lampaita. Suuri osa eläinkokeista tehdään perustutkimuksessa, joka ei tähtää suoraan uusien lääkkeiden tai hoitojen kehittämiseen. Eläinkokeissa piilee kuitenkin suuri ongelma: eläinten fysiologia eroaa merkittävästi ihmisen fysiologiasta, minkä vuoksi myös eläinkokeissa toimiviksi todetuista lääkkeistä jopa 92% ei läpäise ihmiskokeita.

Eläinkokeet - tieteen heikko lenkki?

Yliopistot, lääketehtaat ja muut tutkimuslaitokset tekevät kokeita, ja Suomen suurin koe-eläinkeskus sijaitsee Helsingin yliopistossa. Monet eläinkokeet aiheuttavat eläimille valtavaa kärsimystä ilman, että niillä saavutetaan merkittäviä lääketieteellisiä läpimurtoja. Esimerkiksi hiirille aiheutetaan tahallisesti stressiä tutkimalla niiden käyttäytymistä epänormaaleissa olosuhteissa. Eräissä tutkimuksissa hiiriä pidetään liikkumattomina, estetään heitä rakentamasta pesää poikasilleen tai pakotetaan heidät uimaan vedessä, kunnes he ovat uupumuksen partaalla​. Hiiriä voidaan myös laittaa kuumalle levylle kunnes he osoittavat kipuun viittaavaa käyttäytymistä. Tällaiset kokeet herättävät kysymyksen, ovatko ne eettisesti perusteltuja.

Hiirten ja rottien kaltaisille lajeille, joilla on luontainen tarve kaivaa, piiloutua ja tutkia ympäristöään, eläinkoelaitoksien täysin puutteelliset olosuhteet ovat todella stressaavia. Hiirille sallittu vähimmäistila on vain hieman suurempi kuin puolikas A4-paperiarkki. Samassa laatikossa saattaa elää 3–4 hiirtä, ja tilanne on samankaltainen rottien kohdalla, joille on varattu vain hieman enemmän tilaa. Tilan puutteen lisäksi virikkeiden puute on oleellinen stressitekijä näille eläimille. Tämä stressi ei vaikuta pelkästään eläinten hyvinvointiin, vaan se heikentää myös tutkimusten luotettavuutta. Krooninen stressi voi vääristää merkittävästi koe-eläimillä tehtyjen tutkimusten tuloksia​.

Vaihtoehdot eläinkokeille

Nykyteknologia tarjoaa useita lupaavia vaihtoehtoja eläinkokeille. Kudosviljelmät, tietokonemallit ja vapaaehtoisilla ihmisillä tehtävät kokeet ovat esimerkkejä menetelmistä, joilla voidaan saada luotettavampia tuloksia ilman, että eläimiä käytetään. Suomessa Tampereen yliopisto on kehittänyt merkittävästi eläinkokeettomia menetelmiä, mutta näiden tutkimusten rahoitus on edelleen riittämätöntä​.

Suomessa eläinkokeita säädellään EU:n koe-eläindirektiivin pohjalta. Suomen laki tieteelliseen ja tutkimuskäyttöön tarkoitettujen eläinten suojelusta perustuu tähän direktiiviin, mutta lainsäädäntö ei sisällä selkeää tavoitetta eläinkokeista luopumiselle. Vaikka Euroopan unioni on asettanut tavoitteekseen eläinkokeista luopumisen, edistys on ollut hidasta. EU:n koe-eläinlaitoksissa kasvatetaan ja tapetaan edelleen vuosittain jopa 23,5 miljoonaa eläintä, ja määrä on vähentynyt keskimäärin vain prosentin vuodessa.

Suomen täytyisi ottaa aktiivisempi rooli eläinkokeettoman tieteen edistämisessä. Tämä vaatisi poliittista tahtoa, konkreettisia tavoitteita ja tutkimusrahoituksen kohdentamista vaihtoehtoisiin menetelmiin​.

Tiede ja etiikka – ristiriita vai yhteispeli?

Vaikka eläinkokeiden käyttö on laillista ja niitä pidetään tietyissä yhteyksissä välttämättöminä, kysymys niiden eettisyydestä ei katoa. Eettisesti kestävämpi tiede on mahdollinen, ja siihen on jo olemassa toimivia polkuja. Teknologian kehittyessä eläinkokeiden määrä vähenee väistämättä, mutta muutos on ollut liian hidasta. Kuluttajat voivat osaltaan vaikuttaa tilanteeseen suosimalla eläinkokeetonta kosmetiikkaa ja jakamalla tietoa eläinkokeiden vaihtoehdoista​​.

Jotta siirtyminen eläinkokeettomaan tieteeseen voi tapahtua, Suomi ja EU tarvitsevat tiukat aikataulut, konkreettiset tavoitteet ja laajan sitoutumisen – niin tutkimuslaitoksilta kuin lainsäätäjiltä.