Kasvipohjaista ruokavaliota on toisinaan kritisoitu huoltovarmuuden näkökulmasta, mutta tämä väite ei kestä lähempää tarkastelua. Todellisuudessa eläintuotantoon nojaava ruokajärjestelmä on huomattavasti haavoittuvaisempi kriiseille kuin kasvipohjainen. Eläinten kasvattaminen ruoaksi vaatii moninkertaisesti enemmän resursseja, kuten vettä, peltoalaa ja energiaa, verrattuna suoraan ihmisille soveltuvien kasvipohjaisten ruokien tuotantoon.

Esimerkiksi yksi kilo naudanlihaa kuluttaa keskimäärin 15 400 litraa vettä ja vaatii valtavat määrät rehua, joka voitaisiin käyttää suoraan ihmisten ravinnoksi. Kun ruokaketju lyhennetään kasvien suoraan hyödyntämiseen kierrättämättä niitä ensin eläinten kautta, pääsemme eroon suuresta osasta resurssihävikkiä, vähennämme riippuvuuttamme tuontirehusta sekä fossiilisista polttoaineista. Tämä parantaa huoltovarmuutta erityisesti kriisiaikoina, jolloin logistiset ketjut voivat olla katkenneita​​.

Rehupelloista ruokapöytiin

Tällä hetkellä valtaosa pelloista käytetään eläinten rehun kasvattamiseen, ei suoraan ihmisten ruoaksi. Jos rehupeltojen sijaan viljeltäisiin ruokakasveja, saisimme samalla maa-alalla ruokittua moninkertaisen määrän ihmisiä. Esimerkiksi linssit ja pavut tuottavat jopa kymmenen kertaa enemmän ruokaa kaloreina kuin naudanliha samalla peltoalalla.

Suomessa peltoalan käyttöä voitaisiin ohjata nykyistä tehokkaammin sellaisten proteiinipitoisten ruokakasvien viljelyyn, jotka sopivat pohjoiseen ilmastoon. Härkäpapu, kaura ja herne ovat erinomaisia esimerkkejä. Lisäksi innovatiiviset teknologiat, kuten solumaatalous ja uusiutuviin raaka-aineisiin pohjautuva proteiinituotanto, voivat tuoda entistä joustavampia ratkaisuja.

Tällä hetkellä valtaosa pelloista käytetään eläinten rehun kasvattamiseen, ei suoraan ihmisten ruoaksi.

Kriisinkestävämpi järjestelmä

Eläintuotanto on haavoittuva paitsi resurssien kulutuksen myös sen riippuvuuksien vuoksi. Rehun tuonti ulkomailta, polttoaineet ja antibiootit muodostavat kriittisiä pullonkauloja. Esimerkiksi koronapandemia ja Venäjän hyökkäys Ukrainaan osoittivat, kuinka herkästi kansainväliset logistiset ketjut voivat katketa ja kuinka tämä vaikuttaa rehutuotantoon. Kasvipohjaisen järjestelmän etuna on, että paikallisesti tuotetut kasvipohjaiset raaka-aineet ovat huomattavasti itsenäisempiä ja vähemmän alttiita kansainvälisille kriiseille​​.

Vegaaniruoan huoltovarmuus korostuu myös ilmastokriisin aikana. Lämpenevä ilmasto ja epävakaat sääolosuhteet aiheuttavat riskejä globaalille vehnän, maissin ja soijan tuotannolle. Kasvipohjainen ruokavalio tarjoaa mahdollisuuden kehittää paikallisesti sopivia ratkaisuja, kuten viljellä pohjoisen kasvuoloihin optimoituja kasveja. Tämä vähentää riippuvuutta tuontiruoasta ja monipuolistaa ruokaketjun toimintaa.

Huoltovarmuuden tulevaisuus on kasvipohjainen

Kasvipohjainen ruokavalio ei ole uhka huoltovarmuudelle – se on sen tukipilari. Siirtymä eläinperäisestä ruoasta kasvipohjaiseen ei ole vain eettinen tai ilmastollinen kysymys, vaan strateginen ratkaisu, jolla voidaan varmistaa ruoan riittävyys myös kriisiaikoina.

Suomella on kaikki edellytykset toimia tämän muutoksen edelläkävijänä: laadukas maatalous, osaaminen ja nouseva kiinnostus kasvipohjaisia tuotteita kohtaan tarjoavat vahvan pohjan. Päätös on poliittinen ja kulttuurinen, mutta ennen kaikkea rationaalinen.

Huoltovarmuuden kysymys ei ole siitä, riittääkö kasvisruoka meille kaikille. Kysymys kuuluu: miksi jatkaisimme vanhalla, kestämättömällä tiellä, kun parempi ratkaisu on jo olemassa?