Suomessa teurastetaan vuosittain noin 80 miljoonaa maaeläintä. Kalojen määrä puolestaan on niin valtava, että niitä ei edes lasketa yksilöinä, vaan kiloina. Näin massiivinen määrä herättää kysymyksen: voiko edes teoreettisesti taata jokaiselle yksilölle kunnollisen hoidon ja lajityypilliset olosuhteet? Jos lemmikkieläimen hyvinvointiin voi kulua satoja euroja eläinlääkärikuluja ja päivittäinen hoito joskus viedä jopa tunteja, mitä tapahtuu, kun eläimiä on hallillinen – jopa kymmeniätuhansia?

Esimerkiksi koira tarvitsee päivittäin liikuntaa, sosiaalista vuorovaikutusta ja virikkeitä. Hevosen kanssa työskentely talliympäristössä vaatii myös valtavasti aikaa ja fyysistä ponnistelua, vaikka hoidettavana olisi vain muutama eläin. Broilerit elävät jopa 20 000 yksilön ryhmissä, joissa yksilön tarpeet katoavat massan sekaan. Kuinka moni eläin jää vaille huomiota, kun jokaisen hyvinvointia on mahdotonta valvoa ja ylläpitää?

Hyvä hoito jää unelmaksi tehostetussa tuotannossa

Eläinten hoidon haasteet eivät rajoitu pelkästään resurssien rajallisuuteen, vaan ongelmana on myös tuotantotapojen tehostaminen. Ylijalostus on yksi merkittävimmistä ongelmista: esimerkiksi broilerit on jalostettu kasvamaan niin nopeasti, että niiden luusto ei usein kestä niiden painoa. Tämä johtaa kroonisiin kipuihin ja vakaviin terveysongelmiin.

Tehokkuuden nimissä käytetään menetelmiä, jotka estävät täysin eläinten lajityypillisen käyttäytymisen. Sikatiloilla emakkosikojen häkkikasvatus estää muun muassa liikkumisen ja pesän rakentamisen – molemmat keskeisiä eläimen hyvinvoinnin kannalta. Häkkien käyttö on standardi, koska niiden avulla voidaan optimoida tilankäyttö ja vähentää työvoiman tarvetta, mutta eläimen näkökulmasta häkki on elinkautinen vankeus.

Eläimille myös tehdään kivuliaita toimenpiteitä ilman kunnon kivunlievitystä. Näitä ovat esimerkiksi porsaiden kastraatio ja vasikoiden nupoutus.

Tuotantoeläinten lääkintä: talouden ehdoilla

Lemmikkieläimille tarjotaan monipuolista ja yksilöllistä eläinlääkärinhoitoa, mutta tuotantoeläimet jäävät usein tämän ulkopuolelle. Tuotantoeläimiä käsitellään ensisijaisesti resursseina, jolloin laajamittaisia hoitotoimenpiteitä vältetään taloudellisista syistä.

Tuotantoeläimiä ei hoitoketjussa nähdä yksilöinä, vaan niiden terveyttä yritetään hallita suurissa ryhmissä ennaltaehkäisevin toimenpitein. Tästä huolimatta teurastarkastuksissa havaitaan sairauksia, jotka kertovat puutteista eläinten hyvinvoinnissa ja terveydenhuollossa: esimerkiksi noin 30 prosentilla sioista todetaan keuhkokalvontulehdus, ja broilereista yli 2 miljoonaa kuolee vuosittain jo ennen teurastusta olosuhteiden aiheuttamiin ongelmiin.

Myös lainsäädäntö asettaa rajoituksia. Tietyt lääkkeet, jotka voisivat parantaa eläinten hyvinvointia, ovat kiellettyjä tuotantoeläimiltä elintarviketurvallisuuden vuoksi. Tämä korostaa, kuinka järjestelmässä eläinten elämä ja terveys jäävät toissijaiseksi suhteessa siihen, kuinka paljon taloudellista arvoa niistä voidaan saada.

Hyvinvointi jää resurssiajattelun alle

Tuotantoeläimet nähdään ensisijaisesti hyödynnettävinä resursseina, mikä tekee yksilöllisten tarpeiden täyttämisestä mahdotonta. Esimerkiksi maidontuotanto ei toimisi ilman lehmien jatkuvaa tiineyttämistä ja vasikoiden erottamista emoistaan syntymän jälkeen – kaikki tämä vain, jotta maidon virtaaminen jatkuisi. Broilerien kohdalla tavoitteena on maksimaalinen lihantuotanto mahdollisimman lyhyessä ajassa, minkä seurauksena eläimet elävät ahtaasti ja kärsivät kroonisista terveysongelmista.

Tämä resurssiajattelu näkyy jopa eläinten perusoikeuksien puutteessa. Lainsäädäntö ei myöskään vaadi tuotantoeläimille samanlaista huolenpitoa kuin lemmikeille, mikä normalisoi huonoja olosuhteita ja minimoi eläinten yksilöllisen arvon.

Järjestelmä kaipaa radikaalia muutosta

Nykyinen tuotantorakenne tekee mahdottomaksi vastata jokaisen eläimen tarpeisiin. Teollinen eläintuotanto perustuu eläinten hyödyntämiseen resurssina, ja niin kauan kuin järjestelmä pysyy ennallaan, eläinten hyvinvointi jää aina toissijaiseksi. Tämä on yhteiskunnallinen valinta, jossa resurssit asetetaan elävän olennon edelle.

Ratkaisuja on kuitenkin olemassa. Eläintuotannosta asteittaisesti luopuminen ja kasvipohjaisiin järjestelmiin siirtyminen tarjoavat realistisen tien ulos järjestelmästä, joka perustuu eläinten hyväksikäyttöön. Tämä ei tarkoita vain uusia ruokailutottumuksia, vaan kokonaisvaltaista muutosta ajattelussa, jossa eläimet nähdään yksilöinä eikä hyödykkeinä. Tulevaisuus ilman tuotantoeläimiä ei ole mahdottomuus – se vaatii vain tahtoa ja valmiutta kuvitella toisenlainen maailma.